Joissakin oppaissa neuvotaan ruusun juuren pitämistä puhtaana esim. ruohikosta. Sitä olen yrittänyt noudattaa laittaen ruusun juurelle milloin soraa, milloin ruohonleikkuujätettä, milloin puun lehtiä, jopa tuhkaa ja kahvinporoja, kompostimultaa ja liiterin pohjaa. En tiedä mikä niistä olisi parasta, mutta kaikki pensaat ovat elossa ja kasvavat, toiset hitaammin, toiset nopeammin. Ehkä alkuunlähdön onnistuminen on ollut kiinni istuttamisesta ja sääolosuhteista.
Mutta olen myös lukenut, että ruusulla saa ja voisi olla tarviskin olla kumppanikasveja. Niistä on jopa tehty luetteloa. Ja varmaankin jo parin tai usemman vuoden ruusulla elinvoima on jo niin iso, että se voi kasvaa ritirinnan kaverinkin kanssa. Minulla on ollut tapana jo toisena vuotena asettaa rinnalle jokin monivuotinen 'kaverikasvi'. Laitan niistä tähän kuvia.
Ensimmäinen kumppanikasvi jo ensimmäisenä kesänä on ehdottomasti samettiruusu. Luotan ruusun sen hoitavaan huomaan, ja se näyttää myös sen kuinka vesi on tarpeen. Uskon, että se pitää loitolla suuren osan ötököistä, jotka eivät voi sietää samettiruusun tuoksua. Siis sitä istutan jokaisen uuden ruusuntaimenen viereen.
Täällä talvenarka Lavinia on saanut seurakseen myös ajuruohon ja kasvattaa uusia versoja nuppuineen. |
Lisää kuvateksti |
Keijunruusu on jo 3-vuotisena vahva ja on paikalla, missä se saa lisääntyäkin. Mukavia juuritaimia on ilmestynyt vierelle. Hirsikehikon ja sen väliin olen istuttanut valkoista akilleijaa, jonka kuuluisi kukkia yhtä aikaa ruusun kanssa. Tänä kesänä jotkut pikkuiseet vintiöt söivät sen nuppuineen päivineen.
Malvaruusu on aina vähän reppanan näköinen, ainakin kukinnan jälkeen pikkuruisine lehdykköineen. Olen yrittänyt hoitaa sitä monivuotisen sitruunamelissan seuralla. Siinä kaksi herkkää!
Mökinruusun seurana on mäkimeirami, nyt näyttää vahvalta, mutta kasvaa keväällä hitaasti. Eiköhän vahva mökinruusu pidä sitä aisoissa liialta leviämiseltä. |
Papulanruusun kaverina on ehkä vähän liian paljon voimia vievä kuukausimansikka, mutta ei ainakaan päästä rikkaruohoja siihen kasvamaan. |
Pohjoinen laji Kiimingin ruusu (harrisonruusuja) on luultavasti niin voimakas, että jo ensimmäisenä kesänä laitoin maanpeittokasviksi violetin akankaalen. Mukavat sävyt yhdessä, kun ruusu on vaalean keltainen ja oksisto punertavan sävyinen. Taitaa olla maahumalakin siellä kaverina, ei varmaan paha.
Alla oleva villiruusu, joka on kotoisin mieheni äidin synnyinsijoilta Lukkaroistenperältä, on saanut varkaana tullessaan pikkusydämen, jota en varmaankaan raski perata pois. He ovat yhdessä tulleet pihamaalleni ja yhdessä saavat kasvaa!
Kärhö (white swan) ja pohjantähti, köynnösruusu ovat kasvaneet sulassa sovussa. Tosin nyt pelkään, onko tuo tuoksupielikki liian paljon voimaa viepä. Ainakin se on tehokas maanpeittokasvi.
Pihalleni tuli kerran tulikukka, joka on niin hauska kaveri, että annan sen siementää ja ilmestyä minne se haluaa. Sellainen hauska veijari! Näyttää ottaneen pikku paikan pohjantähden vierestä.
Alhaalla myös punaisen navettarakennuksen seinustalla kasvava kirkonruusu on ehkä itse valinnut kaverinsa. Luulen, että tuo rantaminttu on ihan mukava kaveri sille.
Muutenkin yrteillä on oma voimakas tuoksunsa ja ehkä pitänevät itikat poissa. Takana taustalla keväällä kukkivat kullerot.
Punalehtiruusun villiruusuna uskon olevan myös niin vahva, ettei pelästy mäkimeiramia eli oreganoa rinnallaan. Jotenkin sen violetti sävy sopii hyvin yhteen ruusun lehtien sävyyn.
Neidonruusu minette, joka on jo ylevä ja iso pensas ja on kukkinut upeasti nyt heinäkuun lopussa, on jaksanut toistaiseksi hyvin tammen juurella. Huomasinkin ilokseni, että tammen yksi oksa on taipunut kuin suojaksi sateella minetten ylle. Ritarinkannukset ovat viereisestä ryhmästään ripotelleet siemeniä ruusun juurelle ja olen antanut niiden siinä kasvaa. Onko upeampaa yhdistelmää kuin tumman siniset ritarinkannukset hempeän vaaleanpunaisten ruusujen lomassa!
En tiedä olenko tehnyt väärin ja koituuko kaverikasvit vielä ruusujen haitaksi. Mutta ainakin nyt vielä menee hyvin.
Sinä olet minun siskoni, Laura Närhi