Nöyrän kaino Adele ja Kirovskin ruusut

Joskus tekee jotakin aivan hetken mielijohteesta. Särkän Taimitarhalta tarttui mukaani aivan outo ruusu, jonka nimeä en ollut kuullut aikaisemmin mainittavan missään. ADELE- ruusu, kuuluen rugosa-ryhmään.

Tulin jälleen aivan uuteen maailmaan. Maailmaan, missä ruusut kasvoivat kylmissä tunturilaaksoissa kovan pakkasen ja paksun lumen maassa.

Tämän koin, kun lähdin tutkimaan mitä on Adele-ruusu. Ja törmäsin Kirovskin ruusuihin ja maailman pohjoisimpaan Kasvitieteelliseen puutarhaan.

Kirovsk, suomeksi Hiipinä, on kaupunki Kuolan niemimaalla Hiipinätunturin juurella, asukkaita noin 30.000, pakkasen ja lumen saartama kaupunki. Sielläkin on innostuneita puutarhureita, jotka ovat perustaneet Kasvitieteellisen puutarhan ja samalla tutkailleet mitkä ruusut näinkin pohjoisessa menestyisivät. Tornion kaupungin puutarhuri Raimo Lindquist on saanut sieltä siemeniä 1990-luvulla ja kasvattanut näitä ruusuja istuttaen niitä ympäri Tornion kaupunkia. Tässä linkki sivulle näistä ruusuista, josta lainaan myös kuvan ostamastani Adele-ruususta. 

Rosa Adelesta tulee mieleen nöyryys ja kainous. Kerrotaan, että kukat nuokkuvat alaspäin. Rugosa-ruusuksi Adelen oksisto on vähäpiikkisempi ja noin 150-180 cm korkea. Olen istuttanut tämän neidon muiden rugosa-ruusurivistön jatkeeksi kuivalle paikalle Pitkäjussi-katajan viereen ja toivon, että se viihtyy siinä.

Linkityksestä löytyy useitakin venäläisiä ruusuja, joissa näkyy nitida eli nukkeruusun lehdistölle tuttua muotoa. Mielelläni toivotan niitä levitettäväksi enemmänkin Suomeen. On aina kyseenalaista kokeilla etelässä menestyviä ruusuja, kun pohjoisessa kestäviä lajeja olisi saatavissa enemmänkin.

Nyt ovat kaikki ruusut kasvamassa vauhdilla, tosin viime syksynä istutetut rugosa-lajit aika pieninä vielä. Kukintaa odottelen kuitenkin. Ainoastaan Pohjolan kuningatar ei suostu nostamaan päätänsä mullasta. Taimi oli alennusmyyntitaimia ja ehkä lannoitin sitä liikaa. Suren kyllä yhdenkin ruusun menettämistä. Ehkä istutan siihen toisen samanmoisen syksymmällä. En anna periksi.

Toinen reppana ruusu minulla on Suviruusu, jonka juuritaimen nyhdin naapurini rehevästä kasvustosta. Aluksi se kasvoi liiaksi heinikon keskellä, joten siirsin sen muiden pimpinelliruusujen joukkoon. Aina on vanha taimi menehtynyt ja uusi varso kuitenkin kituliaasti nostanut päätänsä, kuten tänäkin keväänä. Uskon, etta sitäkin olen lannoittanut liikaa. En vain anna periksi. Vanhana opettajana uskon jokaisen pienen alun mahdollisuuteen. Onneksi on Wanhassa Kastellissa niin komea suviruusu, että jo sitä kannattaa käydä siellä ihastelemassa.

En ole niin kauhean kiinnostunut noista Kasvitieteellisistä puutarhoista, joissa olen jonkin verran kyllä vieraillut. Ne ovat luontoon nähden vähän keinotekoisia, vaikka tutkijoille tuikitärkeitä ja kaikille kaunista kulkea. Tutkailinpa kuitenkin, että maailmassa on noin 1400 kasvitieteellistä puutarhaa, joten niissäkin riittää tutkimista ja katselemista. Minulle lähin tällainen on Oulun Yliopiston puutarha, jossa joskus perheeni kanssa olen vieraillut. Olisi toki aika ottaa vierailu uusiksi tänä kesänä.

Kaukainen ystävä, oikea nimi alunperin 'Ystävä' ja Annikki Tähti, ei ole löytynyt hänenlaistaan äänenväriä muualta.