perjantai 5. kesäkuuta 2015

Ruusujen kansainvälisyys

Ruusuja voi katsella hyvin monesta näkökulmasta. Yksi mielenkiintoinen näkökulma on ruusujen kansainvälisyys.

Ruusuhan on jo aikojen alussa kasvanut eri puolella maapalloa. Ihmisen mukana lajit ovat levittäytyneet ympäriinsä eri puolille maailmaa. Joten tänä päivänä näemme kanadalaista, venäläistä, eurooppalaista villiruusua ja niiden muunnelmia hyvin useiden maiden puutarhoissa.

Myös ruusujen kasvattajia löytyy varmasti jokaisesta maasta. Heidän omat ruusukehitelmänsä on kiitollisena otettu vastaan ympäri maailman. Näitä nimiä on esim. Bugnet, Kordes jne. Suomessakin meillä jo on mm.Schalin,  Peter Joy, Pirkko Kahila ja Pirjo Rautio.

Innostuin puutarhassani tutkimaan siis myös tätä puolta ruusuista ja huomasin omankin puutarhani aika kansainväliseksi. Löysin ruusu-jen alkuperää jopa 10 eri maasta (Suomi, Ruotsi, Saksa, Venäjä, Liettua, Ranska, Kanada, Altai,se epävarma, Hollanti ja Englan-ti). Innostuinkin ensin, että liputan puutarhaani. Teimmekin pojan-tyttäreni Malenan kanssa lippuja yksi päivä. Sitten huomasin, että ne ovat aivan liian isoja. Sellaisena ne vettyisivät tai muovitettuna olisivat kankeita. 

Sitten printtasin lippuja koneelta ja kiinnitin muovin kanssa kyltteihin. Halpa muste, esim. punainen kuihtuu heti auringossa. Ei hyvä! Eikä se aina kerro katselijalle heti mitä maata lippu edustaa.

Tässä nimi raahelaisittain, mutta kyseessä varmaan William Douple Yellow.
Näköjään tuo ryhmä harisonii on väärin kirjoitettu. Anteeksi se! Korjaan kun ehdin.
Päädyin siis kirjoittamaan maan nimen samalla kun tein lisää ruusukylttejä.

Ruusukylteistä puheenollen, olen aina puutarhoissa harmitellut sitä, etten näe mikä ruusu on kyseessä. Joskus alunperin niitä lappusia on siellä ollut tai pikkukylttejä maan rajassa, jota sitten ei enää löydy tai tunnista ollenkaan. Jos ruusun lajia kysyy joltakin puutarhassa työskentelevältä, ovat he yleensä kesäapulaisia, eivätkä tunne ruusuja. Siksipä itse olen tehnyt sellaiset kyltit, että ne varmasti näkyy ja löytyy, ja joita voi siirrellä ruusun kasvun myötä.

Nämä ei vät ole hautamuistomerkkejä! Uskon, että kivi antaa lämpöä ja minun on helpompi
 trimmata nurmikkoa. Kun ruusut kasvavat, otan kivet pois ja mietin mitä sitten teen.
Toki vielä nämä kyltit pikkuisten ruusujen rinnalla näyttävät 'variksenpelättimiltä', mutta aikojen saatossa löytävät puutarhassani ominaisen harmaan värisävyn. Ja kyllä ruusu kasvaessaan ottaa ne pian kainaloonsa, ja niitä saa etsiä. Toivottavasti ne kuitenkin löytyvät, ovat siirrettävissä ja luettavissa. 

Koska olen köyhä eläkeläinen ja yksin, ei minulla ole varaa ostoihin, eikä työkaluja laittaa mitään hienoa. Käytän mahdollisimman paljon kierrätysmateriaalia eli vanhoja laudanpätkiä, vanhoja maaleja niitä ohentaen. Kyltit ovat vähän 'yksinkertaisen rouheita'. Toki olisin voinut niitä sahata pyöreiksi ja hioa. Mutta arvatkaa onko minulla sellaiseen aikaa? Ehkä joskus sen voin tehdäkin, kun sitä aikaa on. Suosin puutarhassani kuitenkin sellaista viimeistelemätöntä, karheaa arkityyliä. Ruusut saavat sitten loistaa ja tulla esiin sitäkin komeimpana. Niiden komeuden ja alkuperän haluan esitellä!


Kyltteihin tulee virheitä, kuten tässä Schneekopesta on n-kirjain jäänyt pois, mutta kai lukija arvaa, mikä on kyseessä. Tämä on sitä käsintehtyä jälkeä. Vuosiluku kyltissä tarkoittaa sitä vuotta, milloin ruusun olen istuttanut. Ei ole helppoa maalata höyläämättömälle pinnalle. 


En ole laittanut latinalaista nimeä, koska olen ryhmitellyt ruusuni kyltein kuten tarhakurtturuusut eli Rosa Rugosa ja pimpinellifolio-ruusut. Löytöruusuihin olen laittanut paikkakunnan, jos sitä ei ole muuten nimessä, kuten yleensä. Toivottavasti kyltit kertovat katselijalle tarvittavat tiedot. Ja minulle myös! En itsekään tunnistaisi vielä kaikkia ruusujani. Varsinkin rugosalajit muistuttavat hyvin paljon toisiaan. 

Jo näistä ryhmistä näkee ja kuivasta paikasta, miten ruusut hitaasti kasvavat. Olen saanut neuvoksi, että ruusuja ei pidä liikaa kastella. Silloin ne pakosta joutuvat kaivautumaan juuristonsa kanssa. Toki kuivina aikoina olen noita pieniä alkuja kastellut ja kastelen vieläkin.

Tämä on sitä tonttumasta Metsätontun puutarhuilua!

Kun nousee päivä uus...Jukka Poika

1 kommentti:

  1. Kyllä sulla on paljon ruusuja! Nii ja vielä tietoa niistä..huh

    VastaaPoista