maanantai 29. kesäkuuta 2015

Viikko 27 kuva!

Vetisen ajan muistoksi vielä tämä kuva! Jospa se kesä vihdoinkin on tullut.


Ja koska olen nainen, miksi en sitä ylistäisi tässä Lin Jutangin runon muodossa!

Laakson henki ei kuole koskaan.
Sen nimi on naisellisuuden mysteeri.
Ja naisellisuuden mysteerin portti on paikka,
missä taivas ja maa nousevat.
Se on kaikkialla luonamme.
Ammenna siitä niin paljon kuin haluat, 
se ei koskaan kuivu.

4 kommenttia:

  1. Eilen ja tänään on ollut ihan oikeita kesäpäiviä, lämpöineen, aurinkoineen. Toivottavasti tällaista on jatkossakin.
    Samanlaisia paksuja toukkia löytyy joka vuosi meidän kompostista. Enpä ole huomannut niistä mitään haittaa olevan.

    VastaaPoista
  2. Eikös olekin kiva, että ei tarvitse kastella puutarhaa, ihan luontaisetuna ollaan vettä saatu. Minulla on joku trauma auringosta ja tykkään harmaista päivistä, silloin voi hyvällä omalla tunnolla pysyä sisällä lukemassa tai maalaamassa. Mutta ruusujen kukinnasta ja puutarhakahvilassa istuskelusta voi kyllä nauttia paremmin aurinkoisessa säässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KYllähän pahan toinen puoli on hyvä. Kastelemiselta on kyllä säästytty. Ihana kun maalaat (ja luet). En voi näillä näkymin ajatella maalaamista nyt. Mutta tykkään lukea auringossakin. Kaikki pitää tehdä auringossa, syömisetkin. Minulla on paksu nahka, joka tykkää auringosta. Ruusut tosiaan ovat myöhässä kaikkialla, eivät aukene tai kypsy sateella.

      Poista