Ruusutarhassani ikäviä ja mukavia vierailijoita!

Hurja sentään! Joku käy napsimassa ruusun lehtiä ja kukannuppuja poikki! En voi mitään!

Olen jopa myrkyttänyt niitä ruusuja, joissa tuo napsija (mikä lie ankeroinen?) voisi liikkua, mutta kun sadevesi on pian huuhtomassa myrkkyä pois. Hyönteiset taitavat tykätä tästä sateesta! Lehtien syöjäksi epäilen etanoita, sellaisia pieniä, joita olen noukkinut sieltä täältä. Ehkä ne eivät pelkää tolusuihkettakaan. Joka sekin sateessa liukenee pois!

Ps. Otin selvää tuosta nuppujen katkaisijasta. Se on nähtävästi VATTUKÄRSÄKÄS. Se elää karikkeiden alla, munii nuppuun (myös mansikan ja vadelman nuppuun) munansa, puree sitten poikki nupun, jotta se putoasi maahan, missä munista tulee toukkia ja uusia kärsäkkäitä. VAROKAA TÄTÄ! Minä olen poiminut talteen kourallisia erilaisista ruusuista ja laittanut ne pesään, jossa poltan ne. Onneksi se ei ehdi tuhota kaikkia.

Tässä tuholaisesta enemmän.

Olemme säiden armoilla! Onneksi pari vuotta sitten sain aikaiseksi (naapurin avustamana ja kyläläisten talkootyönä) salaojaputken tuohon ruusutarhan viereen. Tarhan maasto laskeutuu mukavasti, joten juuret eivät ehkä kärsi märkyydestä. Siltikin hometaudit voivat uhata.

Pientä se, sillä en odota ruusujen tuottavan muuta kuin kauneuttaan. Toista se on maanviljelijöillä ja muilla hyötykasvien kasvattajilla. Tässä on hätä käsillä!

Täällä päin on kuitenkin ollut ampiaisia ja kimalaisia, joten pölyttäjiä on riittänyt. Leppäkerttujakin näkee usein.

Mutta eräs uusi vierailija (monta sellaista) löytyi minun kohopenkistäni, johon olen alle kätkenyt vanhoja lautoja ja oksien jämiä, päällä ruohonjätettä ja muuta. Nyt siitä on tullut hyvä kompostoiva kohopenkki. Pöyhin ja kaivelin sitä istuttaakseni siihen kurpitsan taimeni.

Mitäs löysinkään! Paksuja vaaleita matoja kymmenittäin. Kauhistuin ensin. Sitten peitin ne ja läksin hakemaan kirjallisuutta ja nettiä.

Tulkitsin ne sarvikuonokkaan toukiksi. Hengitysreiät sivuilla ja pää oranssi pienen sarven kera.

Kuvassa toukka kompostissa

Kuvassa toukka valkoisella paperilla ilmeisesti aivan shokissa.
Vein sen pian takaisin.

Löysin netistä tuon näköisen ja näissä olosuhteissa olevan toukan sarvikuonokkaan toukaksi!

Tässä tietoa siitä enemmän.

Kun luin enemmän tästä Toukka Paksulaisesta (Eric Carlen tämän niminen kirja oli nuorimman poikani suosikki. Toukka kun söi vaikka mitä. Ilmankos poika kiinnostuikin ruoanlaitosta.), tulin tosi iloiseksi puutarhavierailijoistani! Toivotan ne sydämellisesti kohopenkkiini tervetulleiksi!!

Toukka syö puunjätteitä eläen tällaisissa lehtikasoissa ja komposteissa 3-5 vuoteen, ennen kuin ne tulevat täysikasvuisiksi. Hyvä näin. Syötävää tuossa läjässä kyllä riittää! Aikuisetkaan eivät ole puutarhatuholaisia, joten odotan innolla joskus tapaavani tällaisen n. 5 senttimetrin mittaisen komistuksen sarvineen. En ole sellaista aikaisemmin nähnyt.

Nyt olen tuohon rumiluskompostiin istuttanut kurpitsaa ja kurkkua. Vielä tuo läjä näyttää rumalta, mutta kuvittelen kasvien köynnöstävän nätisti penkin reunoja pitkin vielä. Kuvittelen saavani jopa syötävää!

Varhaiskeväinen kuva kompostista.

Sitten rupesin leikkimään vähän tämän ruman kompostikasan kanssa. Tein siitä viikinkiveneen. Kas näin!

Elokuussa viikinkivene oli jo paljon muuttanut muotaan. Kurpitsa kukoista sen päällä!

Ja syyskuussa olin helisemässä näiden jättikurpitsojen kanssa. Kokeilin varmaankin viisi eri reseptiä. Sosetta pakastin ja aina sitä johonkin löysin laittaa.

Rölli ja Mauno Mato!