perjantai 5. helmikuuta 2016

Tarinaa Ainolan ruususta

Harmaan talvipäivän ratoksi olen tehnyt ruusutarinoita.

Minulla on puutarhassani kolme Oulun seudun kaunista löytöruusua. Samalla esittelen vähän Ouluakin. Ainolan ruusu ei liity Sibeliukseen, vaan erääseen Ainola-huvilaan Oulussa. Kun toin ruukkutaimen kotiini, oli se jo ehtinyt kukkia, joten lainaan kuvaa Oulujoen Taimiston kuvista, josta taimi on kotoisinkin. Tämä näyttää metsäruusulta, mutta siihen ryhmään se ei kuulu, vaan luumuruusuihin.


Oulussa sijaitsee upea puistoalue, joka kantaa nimeä Hupisaarten kaupunginpuisto. Siihen kuuluu yhteensä 8 eri aluetta. Alue muodostuu Oulujoen kaupungin puoleisista pikkusaarista, joita kauniisti on yhdistetty kaarisilloin ja pyöräilyreitteineen. Se on hyvin suosittu ja kauniisti hoidettu retkikohde.

Siellä on yksi saari nimeltä Pakolansaari (vanha Hanhisaari), missä sijaitsee Ainolan puistoalue. Kauppias nimeltä Johan Franzén perusti sinne muotopuutarhan vuonna 1826. Siellä sijaitsi myös kaunis kaksikerroksinen Ainola-huvila, jota oululaiset kutsuivat nimellä 'Piparkakkutalo”. Sen ympärille kehkeytyi kaunis puutarha. 

Myöhemmin rakennus muuntui museoksi, jonne mm. Samuli Paulaharju keräsi Lapin kokoelmaansa. Valitettavasti rakennus aarteineen paloi 1929. Tämän tilalle rakennettiin tiilirakennus, joka nyt toimii museorakennuksena. Ympärillä on puutarhuri Bengt Schalin suunnittelema puutarhan, joka nykyään on kuuluisa erikoisista puulajeistaan.

Ehkä vanhan puutarhan jäänteenä on alueelta löydetty kaunis pensasruusu, joka saa kantaa nimeä Rosa 'Ainola', tämäkin löytöruusu, joka kuuluu ryhmään Rosa Villosa, luumuruusut. Tämä ruusu eroaa muista ruusuista kiulukkojensa myötä, jotka ovat luumun muotoiset ja karvaiset. Itse ruusunpunainen yksinkertainen kukka on aika iso ja tuoksuva. Pensas on korkea ja runsaasti kukkiva.

Ruusu on talvehtimassa tarhassani ensimmäistä talvea, joten odotan kovasti tulevaa kevättä. Istutin ruusun aivan omalle paikalleen ja odotan jännittyneenä sen kasvua. Minun äitini nimi oli Aino, joten mielessäni olen tämän ruusun pyhittänyt hänen muistokseen.

On Runebergin päivä. Frederiikka Runeberg teki maukkaan leivoksen, jollaisen jo olenkin syönyt. Hän harrasti myös ruusuja puutarhassaan. Hyvää Runebergin päivää kaikille!

Kaunis kooste Runebergin runosta 'Lähteellä', taitaa paikkakin olla Runebergin lähde, taustalla punalehtiruusupensaita.


3 kommenttia:

  1. Kiva postaus, mielenkiintoinen tarina. Mukavaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Mullakin on tämä luumuruusu 'Ainola', on peräisin myös Oulujoen taimistolta. On kasvanut hyvin. Tykkään siitä, vaikka kukat ovatkin pienehköt, mutta niitä on paljon.

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!