Satalehtinen ruusu

Uskon, että juuri tämä ruusu 'Duchesse de Montebello' on satalehtinen, jonka terälehtiä on niin paljon, että niitä on mahdoton laskea. Siitä varmaan tulee nimi tuhatlehtiruusu.

Olen nimittäin varannut tällaisenkin ranskalaisen lajin ruususalonkiini. Etelä- ja Itä-Suomi on tällaisille ruusuille varmasti otollinen maailma, mutta ei täällä. Useat ranskalaiset ruusut  viihtyvät vain I-III vyöhykkeissä. Mutta jos Kuljun Matti on saanut sen kasvamaan Oulujoen Taimistolla, niin haluan minäkin sitä tässä kokeilla. Istutan sen tuohon 'Alain Blanchardin' viereen kiviaidan edustalle kohti aurinkoa. Upeat ystävykset siinä voisivat toisiaan tukea, toinen tumman punainen kuin husaari, toinenhan onkin herttuatar, Montebellon herttuatar.

Kuva lainattu Ruususeuran sivulta

Tämä ruusu on historiallisia ruusuja vuodelta 1824. Tämän taustasta ollaan monta mieltä. Toiset nimittävät sen kiinanruusuristeytymäksi eli teeruusuiksi, jotkut neidonruusuksi ja toiset kartanoruusuksi. Voitaisiinko yhdistää nuo kaikki ja kutsua sitä kiinalaiseksi kartanonneitoruusuksi. 

Olen todennut, että ilmasto myös kasvattaa noita lehtiä ruusulle. Minun Minetteni ei ole ollenkaan niin monilehtinen, mitä löydän eurooppalaisilta taimitarhoilta. Tai se riippuu kesästä. Auringonlämpö lisää ruusulle lehtiä. 

Pirjo Rautio kertoo kirjassaan Suomen ruusut, että Laffey, joka on tämän ruusun luoja, pettyi, kun ei saanutkaan aikaiseksi uudestaan kukkivia gallikoita. Jos tämä ruusu kukkisi edes yhden ruusun minulle joku kesä, niin olisin onnellinen. Jospa voisin sen tuoksun joskus nenässäni vielä tuntea!

Itse Montebellon herttuatar taisi rakastaa ruusuja, sillä hänet on usein kuvattu kukka hiuksissaan. Ehkä hänkin suri miestään joka kaatui jo 40-vuotiaana sotatantereella. Hän oli Napoleonin kenraali.

Haluan aina tietää myös siitä ihmisestä, jonka on luonut upeita ruusulajeja. Ihmettelenkin, miksi heidät huomioidaan vähän kuin olankohautuksella. Eihän taidemaalauksestakaan puhuta ilman taiteilijaa. 

Löydän tietoa usein sivulta www.helpmefind.com/gardening. Siellä kerrotaan, että tämä Jean Laffay eli 1795-1878, ei kuitenkaan elänyt 90-vuotiaaksi, kuten monet ruusunkasvattajat. Laffayn ruusuihin liitetään vallankumousaika. Minun englanninkielentaitoni ei ole hääppönen. Joskus otan käännöksen, mikä on kyllä hankala ymmärtää. Tässä yksi esimerkki hänestä:

 

LAFFAY kokeneet kaksi kierrosta. Yksi mukana Napoleon, toinen mukana ruusut. Hänen rooli entisessä oli vähäinen; roolistaan ​​jälkimmäisessä Keski. Hän menestyksekkäästi kasvatetaan enemmän suuria ruusuja enemmän virallisia nousi luokkaa kuin mikään muu kasvattaja voi väittää tehnyt. Useimmat ruusut tähän luetteloon ovat kauniita, foliferous, tuoksuva, ja kova. Kasvan Great Western päälle neljä tuumaa pakattu, köyhtynyt savi huipulla neljä jalkaa kalkkikivirouhe. Kuudessa vuodessa se on rakentanut osaksi mukavan, alaiseen kasvi, joka kattaa itse kukkia viikon keväisin. Se näyttää silti vähän stick kaltainen mutta koska sen vaikea sijainti se tekee erittäin hyvin. Jos karsittiin oikein, ruusut ovat violetti ja tuoksuvia jollainen näkyy kuva.

Henri Martin on yksi korkeimmista Suosituimmat vanha ruusut. Ja Kardinaali Richelieu yksi erottuva. Amadis, kun kukassa on kunnia katsella, katettu puolivälissä vaaleanpunainen suuret kukat. Ja kudos ohut ja hieman vahamainen terälehdet Alfred de Dalmas (aka Mousseline) ovat aivan ihana kanssa valo paistaa läpi.

Otapa siitä nyt selvää.

Etsin erästä tietoa, josta olin kiinnostunut, mutta en sitä löytänyt. Nimittäin, tunsivatko Laffay ja Vibert toisensa. He molemmat olivat ruusunkasvattajia Pariisissa samoihin aikoihin. Heidän on täytynyt tavata jossakin merkityksessä. Olivatko he ystäviä vai kateellisia kilpailijoita. Kumpikin oli aloittanut ruusunkasvatusuransa olemalla ensin puutarhurina toisen omistamassa tarhassa.

Olen ymmärtänyt, että ruusujen kasvatus on rinnastettavissa taiteen luomiseen. Se on intohimo!  Se on sisäinen tuli luoda aina parempaa. Tulos ei ehkä koskaan ole sitä, mikä on päämääränä. Taiteessa on aina mukana itsekritiikki ja saavuttamaton visio. 

Siltikin he, joille nämä tulokset tästä intohimosta päätyvät, ovat ihastuneita. Me kaikki ruusutarhurit! Ja hyvin monet ruusuluomuksetkin ovat saavuttaneet parhaimman päämääränsä, kun ovat pysyneet rakastettuina ja aina suosittuina jopa läpi vuosisatojen, kuten tämäkin Rose 'Duchesse de Montebello'. 

  

Tässä oma kuva ruusustani, joka on jo kukkinut viisi kesää.