Uutta ruusu-unelmaa rakentamaan; ranskalainen ruususalonki!

Aina kun kuljen pihan poikki, katselen tätä paikkaa erityisellä silmällä. Ja huokaisen! Unelma!

Se on paikka tuossa päärakennuksen ja kesäkahvilan välissä. Nyt sitä on hallinnut edessä oleva kiviraunio, kiviä sala- ja ränniojituksesta. Muuten se on avoin aurinkoinen tila. Aurinko tulee suoraan tuolta edestä, aamusta tuonne iltapäivään kolmeen saakka, jolloin se joutuu vähän vaahteran ja talon varjoon. 

Tyhjä paikka tuossa aitan vieressä olevan pation edessä. Tosin kesällä siinä on ollut pöytiä ja lapsille ala leikkiä vanhempien istuessa kahvilla. Myös yleisötilana se on ollut, kun on ollut esityksiä. Koska kuitenkin olen päättänyt lopettaa kahvila-aittani toiminnan parin vuoden päästä, yhtä hyvin voin täyttää tuon lämpimän tilan ruusuilla. Siihen tulee RANSKALAINEN RUUSUSALONKINI.  

Olen kevääksi jo varannut kuusi ranskalaista ruusua Oulujoen Taimistolta. Siirrän yhden marjapensaan tuosta pois, muutenkin jo vanha ja raihnainen. Yhden jätän naposteltavaksi. Olenkin siirtänyt niitä tuonne pelto-ojan varteen aikaisemmin. Siellä ne uudistuneina ovat ihan jo tuottavia. Samoin tuohon kiviraunion eteen tulee pari ruusua. Talon seinustalle eteläpuolelle myös ja tuon vanhan koivutoteemin viereen pari. Tosin joudun vanhoja koivunjuuria kaivamaan siitä pois ja mitä muuta sieltä maasta lienee löytyykään. Kiviä ainakin. Kotkan tuossa vanhan koivutorson päällä olen hankkinut omakseni, mutta pöllön ja peikkopojat palautan omistajalle.

Ensimmäinen ruusu, jonka aion laittaa tuon yhden marjapensaan tilalle on apteekkarinruusu. Tosin se joutuu vähän Kempeleen kaunottaren varjoon ja suojaan. Aluksi suojaan, mutta apteekkarin kasvaessa taidan leikata Kempeleen kaunotarta vähän uusiksi. Luulin viime kesänä että omistin jo apteekkarin ruusun aittakahvilan ikkunan alla, mutta se onkin Sofianruusu. Laitan tähän vielä kuvan niistä molemmista. Sofianruuusuksi se tunnistettiin kiulukoista. Olen lannoittanut vain sitä liikaa, joten viime kesänä se teki enimmäkseen uusia oksia ja lehtiä. Nyt odotan sen kukkivan enemmän. Kun taas toinen Sofia Rugosa-tarhassa vähemmän lannoitettuna (vain istuttaessa)  kukki valtoimenaan. Ei luonnonruusu tarvitse lannoitusta niin paljon. Se vain tuuheutuu lehdillään ja versoillaan. Tässä se on nähty!

Tässä apteekkarinruusu Ruususeuran sivuilta:

Ja vieressä minun apteekkarinruusuksi luulemaani. Olisivatko sittenkin sukua jotenkin toisilleen. Eli Sofiaruusuhan on löytynyt Saloisten hautausmaalta ja se on todettu omaksi lajikseen. Nyt näkyy kuvissa pensaiden erilaiset lehdet ja kukan varsi. Sofiaruusulla varsi on punertava, lehdet ehkä vähän vaaleampia kuin myös itse kukkakin. Muuten niiden kukintaa ei paljoa erota. Ehkä apteekkari sitten voittaa tuoksussaan ja arkuudessaankin. Ei ole ihan varmaa, miten apteekkari V-vyöhykkeellä selviää. Sofian tuntee Rugosa-lajiksi kiulukoistaan. Apteekkarinruusulla on kapeat pitkänomaiset kiulukat. Kun rugosaruusut kukkivat yleensä myös edellisvuoden versoihin, on nyt jännä seurata Sofiaa, käyttäytyykö se täten. Tuossa ikkunan alla oleva Sofia kun ei paljoa viime kesänä kukkinut, mutta on tehnyt uusia versoja runsaasti. Nyt odotan kukkia noihin uusiin versoihin. Mutta kukkiiko se enää vanhoihin oksiinsa. Hauska seurata tuota käyttäytymistä!

Tämä harppumusiikki sopisi Raskalaiseen ruususalonkiini: Aisling Ennis The Rose