Onkohan juhannusruusummekin perimältään Skotlannista?

 Olen lukenut, kiitos Pirjo Raution keräämää tietoa, että Keski-Euroopassa on olemassa ja harvinaisena aivan Norjan ja Ruotsin etelärannikolla juhannusruususuvun (tarhapimpinellat eli spinosissimaruusut) villinä kasvava esiäiti Rosa spinossima. Kuva tästä ruusu muistuttaa minulla kasvavaa Rosa rupincolaa, joka on Venäjältä kotoisin. Kuva löytyy edellisestäkin postauksesta, mutta laitan sen vielä tähän, koska siinä on tyypilliset pimpinellaruusujen tuntomerkit. Piikikkäät tummanruskeat laihahkot varret, tummanvihreät, jopa punertavat kapeat lehdet ja runsas kukinta.

Skotlannissa tätä ruusua alettiin siementää ja risteyttää jo 1500-luvulla, jalostustyötä tehtiin 1700-luvulla ja 1830 taimikaupoissa sitä oli myytävänä jo 300 lajiketta.

Varmuudella ei tiedetä, kuinka ja mistä meidän oma 'Suomen ruusu', juhannusruusu, eli Rosa spinosissima 'Plena', on kulkeutunut Suomen Lappia myöten. Koska pimpinellaruusut kukkivat lyhyen aikaa, pari viikkoa, ne jäivät sivummalle, kun tuli pitempään kukkivia ruusuja. Lajikkeet vähenivät ja osa jäi unholaan maailmalla. Nyt vasta viime vuosina niitä on alettu jäljittämään ja pitämään arvossa jälleen.

Ja kuinkas kävikään! Suomesta niiden muunnoksia löytyykin aika paljon! Mutta en kerro tässä jutussa niistä, vaan niistä harvoista, jotka ovat jääneet jäljelle pimpinellojen hyvistä vuosista ja eri toten juuri skotlantilaisia ja englantilaisia ruusuja. 

Niitä varmaankin löytyy Englannin puutarhoista, mutta minulla on vain kaksi lajiketta:

Yksi on 'William III' ja toinen 'Red Nelly'.

William lähti kituliaasti kasvamaan. Jouduin etsimään sille uuden paikankin, koska sen juurella varkaana kasvoi hanhikkipensas. Pelastin Williamin uudelle omalle paikalle. Ja siinä se alkoi viime kesänä kukkimaan! Voi kuinka iloiseksi se mieleni teki, sillä luulin, että se ei selviäisi. Tämä punainen

juhannusruusun sukulainen on syntynyt Skotlannissa jo vuonna 1850. Siis historiallinen ruusu. Luullaan, että ruusu on nimetty kuningas William III:n muistolle. Hän hallitsi Englantia, Irlantia ja Skotlantia vuosina 1689-1702. Aikamoinen kuningas, mutta aikamoisen sitkeä on ollut minun pieni William-pensaskin. 

Tuolla se lumen alla nukkuu, niin matala vielä on, eikä se kovin korkeaksi nousekaan, ainakaan näin pohjoisessa. 

Ruusu nimeltänsä Punainen Nelly eli Red Nelly, ei sekään ole ollut ihan varma kasvaja minulla, vaikka annoin sille lämpimän paikan tuvan seinän edessä. Kuin se aikailis koko ajan, mutta aina se sieltä keväällä päätänsä nostaa. Sekin on karmiinin punainen ja kukan lehdet alapuolelta ovat hopeisen vivahteiset. Kun tuuli heiluttaa Nellyn kukkia, on kuin liuta perhosia pensaassa lepattelisi. 

Luotan kuitenkin Nellyn viihtyvyyteen täällä, sillä olen sen nähnyt erään naapuripitäjän pihamaalla ulkoeteisen vieressä hurjana.

Tarkoitan hurjalla sitä, että pensas on raivannut itselleen ison tilan seinustalla ja melkein peitti jo ikkunankin. Kaunis se kukinta-aikana on, mutta en ihan sellaista hurjimusta tahtoisi omastani. 

Otin nämä molemmat ruusut tälle sivulle yhdessä, koska niiden jalostajasta ei ole tietoa. Ei voida oikein sanoa niitä löytöruusuiksikaan. Historialliseia ruusuja ne kumminkin ovat!

Nyt vasta luin, että nämä, kuten ei muutkaan pimpinellaruusut tarvitsisi kovin lannoitettua maata eikä muutenkaan paljoa lannoitetta, jotta ne kukkisi kovasti. Pelkään, että olen antanut niille jo alussa liian vahvan biolanmullan ja ehkä vanhaa hevosenkakkaakin. Ovatkohan raukat jaksaneet edes hengittää kunnolla! Tuhkaa joudun vähän keväällä antamaan, sillä maa tässä on liian hapanta. 

Mutta tässä iloitsee olemassaolostaan Nellyn kukkanen!