Tuossa edellisessä postauksessani arvelin, että Suomen ruusumme, juhannusruusu, olisi kotoisin Skotlannista. Melkein näkisin, että kaikki spinosissima- eli tarhapimpinellaruusut, joille ei löydy kasvattajaa tai risteyttäjää, on luonnostamme tai vanhoista kartanoista löytyneitä löytöruusuja. Olen huomannut, että ulkomaillakin kiinnostutaan näistä ruusuista.
Englantia on pidetty spinosissimaruusujen eli tarhapimpinellaruusujen kotimaana, jossa on runsain mitoin risteytetty erilaisia tämän lajin ruusuja. Ja niitä on levinnyt ympäri maailmaa Suomeenkin saakka. Nämä ruusut olivat suosittuja ennen kuin idästä (Kiinasta, Japanista?) tuli piikikäs ja pitkään kukkiva rugosaruusujen suosio. Tämän vuoksi kapealehtiset spinosissimaruusut jäivät vähemmälle huomiolle. Nehän eivät kuki kuin tietyn ajan kesästä.
Ruusutarhassani ruusut kukkivatkin jaksoittain. Ensin villiruusut ja pian niiden vauhdissa alkavat kukkia spinosissimat, nekin omassa rivissään. Risuaidan toisella puolella villiruusut ja toisella puolella spinosissimat. Tosin näitä ruusuja olen sitten istuttanut muuallekin.
Näistä löytöruusuista komein on vaaleanpunainen Ruskelanruusu. Se kukkiikin pitempään kuin muut tämän ryhmän ruusut. Joka tapauksessa näillä ruusuilla on oma ihana tuoksuinen aikansa. Niiden mustanpunaisia kiulukoita en poimi syötäväksi. Mutta komeita nekin ovat punertavan syysvärityksen kera. Näitä ruusuja kannattaa istuttaa myös tuon syysvärityksensäkin vuoksi. Laitan näitä puutarhassani olevien ruusujen kuvia. Lähemmin näiden historiaa voi tutkia laittamalla nimen tuonne ylhäälle oikealla olevaan hakuikkunaan.
Ruskelanruusu
Tässä ihana juhannusmorsian. Kukka muistuttaa juhannusruusua, mutta on vaaleanpunainen. Ylhäällä sen syysvärityskin kuvassa.
Olen huomioinnut sellaisen ilmiön, että nämä ruusut kukkivat joka toinen kesä runsaammin ja joka toinen kesä vähemmän. Uskon tämän johtuvan siitä, kun ne kukkivat aina uusiin versoihinsa, ei vanhoihin enää, joten ottaa aikansa noiden uusienkin versojen kasvamiseen.
Vasemmalla Papulanruusu ja oikealla Ruuhijärvenruusu, muistuttavat vähän toisiaan.
Vasemmalla hurmaava Linnanmäen kaunotar. Sillä on isommat kukat kuin oikealla runsaskukkaisella Altaicanruusulla, jota kutsutaan myös Idänjuhannusruusuksi. Niiden kukat ovat yksinkertaisia.
Ja annetaan tilaa vielä ihanalle Suomen ruusulle, joksi ulkomailla tätä lajiketta kutsutaan.
Näitä ruusulajikkeita ei yleensäkään pitä lannoittaa, kukinta on sitä runsaampaa, mitä köyhemmässä maassa ne ovat. Tuolla taustalla näkyy maakellarin katto, jonka päälle minun mieheni ilkikurillaan istutti tätä juhannusruusua. Ja se kukkii kuin valkoinen pilvi joka kesä. Maata tuskin siellä enää on paljoakaan, nokkosta kylläkin, ja vettäkin on vähän. Yhä ihmettelen, mistä se saa voimaa ja kosteutta siellä.
On se vain ihana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!