Vaikka olen jonkinlainen boheemi luoden mitä milloinkin, eläen omaa rytmiäni ja työstäen puutarhaakin kuin pahanen 'tonttu', tykkään tietystä järjestyksestä. Ruusujakin tässä ryhmittelen omiin sarjoihin. Olen kertonut villiruusuista, niiden muunnoksista luonnossa ja spinosissimaruusujen löytöruusuista. Nyt kerron keltaruusujen muunnoksista (tarhaharisoninruusut). Sillä nekin ovat luoneet omia sisukkaita persooniaan, joita ihailen kovasti.
Alkuperäistä Rosa foetida, Aasian keltaruusua, minulla ei ole. Eikä Persiankeltaruusua, josta ehkä nuo muut keltaruusut ovat saaneet geenejään. Mutta muutamia ihastuttavia ruusuja tästä ryhmästä minulla on niin kutsuttuina löytöruusuina. Osa niistä on kyseenalaisia siitä, kuuluisivatko ne pimpinellaruusuihin enemmän kuin keltaruusuihin, mutta laitan niitä nyt tälle sivulle.
Vanhin näistä puutarhassani kasvanut on Raahen oma Viljaminkeltaruusu, jota epäillään olevan lajiketta Harison's Yellow. Se ei ole oikein kukoistanut. Olen joutunut siirtämään sitä ja pelkään, että se ei tykkää minun happamasta puutarhamullasta. Joku kesä itikat söivät sen nuput ja joku kesä se on kärsinyt kosteudesta, vaikka vieressä menee salaojaputki. Mutta sitkeästi se kukkii harvakseltaan kesäisin.
Vasemmalla tuo raahelainen lajike Viljaminkeltaruusu ja oikealla vähän tummemman keltainen väriltään Helsingistä löytynyt Rosa 'Aurora'. Siitä olen iloinen, sillä se on hieman kyseenalainen tullakseen toimeen näin pohjoisessa, mutta hyvin itsevarmasti se kasvaa ja nousee risuaidan vieressä. Keltaruusutkin minulla on omassa rivissään siinä.
Sitten on iki-ihana löytöruusu 'Kiiminki', jotka on istutettu molemmin puolin risuaidan porttia. Yksi kesän ensikukkijoista. Sen lehdet muistuttavat kapeudeltaan ja väriltään pimpinellaruusua, yhtä aikaa se niiden kanssa kukkii perisen viikkoa. Ihanat suurehkot kermankeltaiset kukat!
Yksi keltaruusujen geenejä omaava on löytynyt Paimiosta, Rosa 'Paimio' (alla oikealla), johon jo ensisilmäyksellä sen nähtyään ihastuin. Voi miten runsas kukinta! Toinen punertava ruusu on kyseenalainen, mihin ryhmään se oikein kuuluu, mutta jotkut ovat siitäkin löytäneet keltaruusun perimää, puolikerrannainen 'Kerisalo'. Kolmaskin punertava löytöruusu minulla on 'Oulu', joka on löydetty Oulusta, mutta siirron vuoksi se on vähän epävarma kasvaja. Siitä minulla ei ole kuvaa. Toinenkin Helsingistä löydetty keltaruusu on 'Hesperia' (en vielä tiedä onko se Maija vai Matti, koska se ei ole vielä kukkinut).
Alla olevasta ruusustakaan, Ruotsista löydetty 'Nils', ei oikein tiedetä mihin ryhmään se kuuluu. Siitä on löydetty keltaruusuun viittaavia geenejä. Onhan sen lehdet jo hyvin erottuvat pimpinelloista; ihanan heleän vihreät ja pyöreähköt. Yksi lempiruusuistani. Sekin kesän ensikukkijoista, mutta valitettavasti kukkii lyhyen ajan, ehkä kuuma punainen seinä ja aurinkoinen paikka aiheuttaa myös sen.
Voi kuinka odotankaan kevättä ja kesää! Mutta nukkuos vielä rauhassa paksun lumikerroksen alla!
Ruusukuvasi todella piristävät näin pakkaspäivänä. Nuo vaaleanpunertavat ovat tosi kauniita, keltaiset ihanan pirteitä ja vaaleat niin hempeitä. Taidanpa tulevana kesänä kasvattaa omaa, vielä kovin pientä, ruusukokoelmaani. Täytyy vain löytää mökiltä joku hyvä paikka niille. Siellä on vähän suomainen maapohja, mikä aiheuttaa puutarhurille päänvaivaa.
VastaaPoistaNämä löytöruusut ovat usein kasvaneet heikossa maassa, unohdettuna, hoitamattomina ja ovat hyvin sitkeitä!
PoistaTäältä löytyy kans Williamin keltaruusu. Kesti monta vuotta ennen kuin kukki ja jouduin vielä siirtää paikkaa kesken kaiken. Oli ostaessa tosi pieni alku. Kaunis on, mutta sitä kiusaa ötökät, mitkä lie. Lehdet syöty ihan läpi.
VastaaPoistaNäinhän minunkin Viljaminruusulleni kävi. Mutta sitkeä se on. Nyt on alkanut rehevöityä. Tosin en minullekaan selvinnyt mikä oli se tuholainen, mikä kerran jyrsi kukannuput.
Poista