Lisää villiruusuja! Villi- eli luonnonruusut tunnistaa nimessä lajina; Rosa canina jne..... Heittomerkkiä ei löydy. Kun taas muut ruusut ovat heittomerkin kanssa lajikkeita, esim. Rosa "Ritausma". Ne muut eivät ole luonnonruusuja, vaan risteytetty tai risteytyneet jonkun toisen ruusun kanssa. Laitan tuon opin tähän, koska minulla kesti erottaa laji ja lajike. Oulujoen Matti Kulju huomautti tuosta muutaan kerran, ennen kuin tokenin, heh.
Kyllä on maailma pullollaan ihania, kauniita luonnonruusuja, minullakin niistä muutamia. Esittelen muutaman kuvina. Yleensä olen suositellut pihoille, varsinkin puolivilliin pihaan
tai puupuistoihin, kaunista punertavaa punalehtiruusu, Rosa glauca. Se on kaunis lehtineen, kukkineen ja kiulukkoineen. Eikä se tee yleensä juurivesoja. Yleensä se huomataan pihallani omassa paraatipaikassaan. Mutta huom, siitä tulee 2-metrinen pensas!
Punalehtiruusu on eurooppalainen ruusu. Toinen mitä näistä villeistä suosittelisin, on nystyruusu, Rosa glutinosa, kutsun sitä Kreetan ruusuksi, mutta toki se kasvaa muallakin Välimeren rannoilla. Nystyruusu on itse persoona. Siinä ei tuoksukaan kukat, vaan pensaan voimakkaat lehdet, joiden alapinta on kummia öljynystyröitä täysi. Sieltä se tervan tuoksu tulee, kun niitä sormien välissä hankaa. Ja hellepäivinä se löyhkää ihanasti, kun siitä ohi kulkee. Se onkin aivan kulkuväylän vieressä eteisen edessä. Sekään ei tee juurivesoja, ei ainakaan minulla ole tehnyt. On komean näköinen pensas ja sekin ihan omalla paikallaan.
Sitten on enemmän viheliäisempiäkin pensaita. Halusin villiruusujen jonossa kokeilla Nina Weibullin juuritainta, kun itse ruusu kuoli, että mikä siitä tulisi. Viheliäinen ja voimakas vuoriruusu, Rosa pendulina, kotoisin Alppien rinteiltä, on nyt valtaamassa koko ruusuriviä. Viime syksynä nyhdin ja leikkasin ison joukon sitä viemästä tilaa muilta. Tiedän, että se on vuoriruusu, kun ostin sen nimisen taimistosta ja on aivan saman näköinen. Vuoriruusua käytetäänkin usein jaloruusujen juuritaimena. Hyvin voimakkaasti ja kauniisti kukkiva se on.
Venäjän seutuvilta on kotoisin kaunis valkea ruusu Rosa rupincola ja Pietarinruusu, joka on rosan punainen. Rupincola ei paljoa pääse leviämään, sillä se kasvaa kivikolla seinän vieressä ja sen ympärillä on vahvat Sofianruusu ja Hansa. Se on kuitenkin kevätkesän ensimmäinen kukkija. Rupincolaa voisi kutsua pimpinellaruusujen esiäidiksi. Sillä on mustat kiulukat ja kaunis syysväritys.
Sitten on noita vaaleanpunaisia ruusuja, kuten P-Amerikasta nukkeruusu eli Rosa nitida, Rosa rugosa (punaisena ja valkoisena) sekä Rosa gallica. Gallicasta en ole vielä varma, miten se viihtyy näin pohjoisessa, mutta sillä pitäisi olla lämmin ja turvallinen paikka kasvaa. Kahtena kesänä se on vasta kasvanut ja jännänä odotan, miten se nousee kolmantena kesänä. Jotenkin se kauneudessaan ja herkkyydessään runsaine heteineen voittaa nuo muut villiruusut.
Sitten minulla on kasvamassa muitakin villiruusuja; valkoinen metsäruusu ja raspiruusu. Tosin raspiruususta minun pitää kaivaa enemmän tietoja. Eikä tässä kaikki! Olen varannut ensi keväänä istutettavaksi ruusut Taiganruusu, Karoliinanruusu, kiiltoruusu ja lännenruusun, joiden uskon olevan jotain sorttia luonnonruusuja. Pitää ottaa selvää!
Onneksi ne saavat vielä nukkua lumen alla! Täällä on vielä puoli metriä lunta.
Mistä sinä näitä kaikkia ihanuuksia hankit? Tuntuu uskomattomalta että jollakin on näin paljon tietoa kaikista ihanista ruusuista.Hyvää kevään jatkoa sinulle!
VastaaPoistaRaspiruusu R. jundzillii kasvaa luonnossa Keski- ja Itä-Euroopasta Lounais-Aasiaan ulottuvalla alueella. Kantalaji kasvaa pari metriä korkeaksi, mutta muoto aliothii, jota on ollut myynnissä Oulujoen taimistolla, jää n. metrin korkuiseksi.
VastaaPoistaHienoja löytöruusuja.
VastaaPoistaHarmi minustakin, ettei Oulujoten taimistolle löydy jatkajaa. Muutaman ruusun olen sieltä tilannut ja Kuljulta erinomaiset ohjeet niille saanut.