keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Blogi - mitä se oikein on?

Ensinnäkin kirjoittaja on blogiohjelman varassa. Sekin voi välillä tökkiä, en tiedä miksi. En voi valittaa, en kritisoida, en arvioida ohjelmaa, koska se ilmaiseksi tarjotaan ja olen siihen omasta vapaasta tahdosta tullut. Oma valinta. Olen valinnut olla esillä, olemassa tässä maailmassa! Nettimaailmassa.

Kuvia liittäessä törmäsin jo toisenkin kerran viestiin: - Tallennustilasi loppui. Osta lisää tilaa. Lue ohjeita…..No onhan siellä ohjeita, roppakaupalla, englanninkielellä. Vaikka jotakin ymmärtäisinkin, en niin paljoa, että jaksaisin sitä kaikkea lukea ja kääntää. Kun kuitenkin on olemassa tätä ohjelmistokieltä, jonka kaikkia kapuloita ei ymmärrä. Siis nytkö loppuivat kuvien laitot?

Toiseksi törmäsin tällaiseenkin mielipiteeseen blogista: - En jaksa niitä kiertokirjeitä lukea.

Jotenkin se loukkasi, en tiedä miksi. Jäin sitä aprikoimaan.

Onko blogi kiertokirje? Päiväkirja? Keskustelufoorumi? Tutkimuskenttä? Mainos? Estraadi? Mikä se on?

Ymmärrän kiertokirjeet, joita varsinkin jouluna lähetetään ja itsekin olen siihen ’syyllistynyt’, koska niissä voi kertoa esim. perheen elämäntilanteesta enemmän kuin kortissa. Ja jos niitä lähettää esim. 50 kappaletta, on toki helpompi monistaa sitä, kuin kirjoittaa käsin. Jotkut ovat niistä tosi kiitollisia, jotkut pitävät, että se ei ole henkilökohtainen, eli pelkkä korttikin on sitä enemmän.  Kun tietokone tuli, ei enää jaksa kirjoitella kirjeitä. Ennen kirjoittelin niitä melkein päivittäin. Eikä puhelimessa puhua. Vaikka sitä en ole harrastanut oikein koskaan.

E-mailipostiakin olen saanut kiertokirjeinä, jopa yksityisiltä ystäviltä, joita on kivakin alkuunsa lukea. Siinä on vain se ongelma, että jos niihin itse vastaa henkilökohtaisesti, ei edes kysymyksiin vastata henkilökohtaisesti. Silloin se turhauttaa. Puutarhurilta esim. tulee kiertokirjettä, mutta hän on kohtelias ja vastaa jos kysyn häneltä henkilökohtaisesti jotain. Arvostan sitä suuresti!

Päiväkirja pidettiin ennen lukkojen takana ja lukko oli itse päiväkirjassakin. Olen itse kirjoittanut kymmeniä päiväkirjoja. Ne ovat niitä itsesäälin purkupaikkoja, jopa todellisten kipeitten salaisuuksienkin paikkoja. Yleensä nämä päiväkirjat sitten hävitetään.

Keskustelufoorumiin olen tutustunut lähinnä astro.fi-sivuilla. Ja se on ollut tosi antoisaa, enemmän kuin mikään keskustelu ehkä tavallisessa arkipäivässä. Se on rikastuttanut aikoinani elämääni tosi paljon, varsinkin kun asuu keskuksista kaukana maalla ja metsämökissä.

Sittemmin en olekaan uskaltautunut erikoisfoorumeille, kuten filosofiaan tai muualle, missä tutkijat keskustelevat keskenään ja missä todella käydään erikoisalan keskustelua ja tutkivaa sanailua. Uskaltanut, sen vuoksi, että se veisi paljon aikaa ja ajatusta. Liian paljon.

Huomaan, että monissa blogeissa mainostetaan tiettyjä asioita, eikä sitä nähtävästi ole kukaan kieltänyt. Jokainen saa kehua itseään tai sitä mistä on kiinnostunut. Blogeihin voi myös antaa luvan ulkopuolisille mainoksille, ja siitä voi saada rahaakin,  varsinkin jos on kovin luettu blogi.

Blogi on 2000-luvun ilmiö. Se on toisenlainen päiväkirja. Muistan kun (tosin jo 1990-luvulla) kirjoittelin ensimmäistä blogiani. Sen neuvoi minulle poikani, joka pyysi minua sen laittamaan nettiin ja sanoi, että hänkin voisi seurata vähän mitä täällä kotona tapahtuu. Kirjoittelin sitä vuorotteluvapaavuotenani. Poikani ei kuitenkaan koskaan kommentoinut sitä. Silloin jo huomasin, miksi kirjoitella, kun lukija ei ilmoita lukeneensa. Sain toki sielläkin ystäviä, ihan tuntemattomista nuorista, joiden blogeja luin. Nyt en edes muista miten sinne mentiin ja missä se on. Ainakin nettimaailmassa jossakin seilailee.

Blogi on siis jotakin, jonka toivoo jonkun lukevan, tietävän, että ’hei minä olen täällä, olemassa, elämässä, kokemassa maailmaa’. Se on tietyllä lailla estraadi, jonne haluaa mennä näyttämään jotakin, kertomaan jotakin. Uskon, että jokainen ihminen haluaa olla olemassa, näkyvillä. Uskon, että syvin ahdistus ihmisellä tulee siitä, kun he ovat ’näkymättömiä’, tarkoituksettomia, ympärillä on täysi välinpitämättömyys heidän elämästään. Jos olet vaikka vain blogissa, olet olemassa sähköisillä verkostoilla, saat äänesi, elämänhetkesi näkyväksi ja varmasti siinä kaikessa on olemassa toivo, että joku näkiai, lukisi ja ’vastaisi’.

Että joku huomaisi sinut! Tiedän ihan oikeasti estraadilla olon, koska olen ollut monenlaisissa näytöksissä tanssin ohella. Se on ihanan narsissista ja elävänä olemista! Muistan kun bändissä soittava poikani kerran sanoi, että olla esiintymässä, se on huumaa, jota haluaa vain lisää. Isäni nautti soittaa yleisölle, vaikka oli niiiiin vaatimaton ihminen.

Blogit ovat siitä hauskoja, että siitä voi lukea, onko siellä vierailtu ja mitä on luettu, mistä maasta ja mitä asiaa on etsitty googlettamalla. Se jo kertoo, että ’ihanaa, minut on huomattu, minua luetaan, minun antamaa tietoa tarvitaan’. Siinä se. Ja ne ’tykkäämiset’ joilla politiikot kilpailevat!  Se menee minulla jo jotenkin yli…

Totta kai kommentit ovat niitä päivän piristyksiä. Ja jos syntyy keskustelua, niin se on jo suurta.
Joillakin on paljon noita kehumisia. Tärkeintä niissäkin on ehkä se, että ilmoitetaan, että on luettu ja ihasteltu jotakin.

Mutta en vieläkään tiedä, mikä ’pointi’ on blogissa. Onko se ’tauti’?


Nyt kokeilen jotain kuvaa... Haa, se tuli. Ja se on mainos tanssiesityksestä, jossa olen mukana.

En ymmärrä. Tähän tuli kuva, mutta ei tuonne ylös eikä Marsin kyytiin...

7 kommenttia:

  1. Kylläpä mietiskelit syvällisiä! Minusta sinun blogisi on mukavaa luettavaa siksi, että kerrot ilot ja surut mutkattomasti, niin kuin ne ovat. Kuvittelen tuntevani pihasi maisemia, pensaita, kivipolkuja. Vähän niin kuin olisin käynyt siellä. Ja kerran vielä käynkin!
    Ihmettelen blogeja, joissa kehutaan narsistisesti kirjoittajaa ja esitellään hänen erinomaisuuttaan. En vaan jaksa lukea sellaista, vaikka ideoitahan niistäkin saattaisi löytää. Eli rima siihen, kenen blogeja liitän sivun oikeaan reunaan, on korkea. Nautin tavallisesta elämästä!
    Ja tuo kuvien siirto: Toissapäivänä koko pitkä pääsiäisjuttuni hävisi kuvineen päivineen, vaikka se muka oli ihan ok. Vain otsikko oli olemassa. Ei kun uusiksi! Ei sitä pieni pää ymmärrä...bittiavaruutta...
    Mutta jatka sinä samaan malliin kuin ennenkin. Odotan pajuaidan etenemistä ja kahvilaa ja kunhan saat ne kuntoon, niin tulen kahviostoksille!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Riitta! Sinä se olet sellainen positiivisen tarmokas, jalat maassa ja välillä pilvien reunaan käsiä sopivasti ojenteleva. Otat nämä blogiasiatkin normaalisti ja suoraan avoimesti tohdit ottaa kontaktia. Ehkä luotat vaistoosi, kuten minäkin.

    Yritän minäkin pysyä sopivissa rajoissa, vaikka välillä uiskentelen syvemmissäkin vesissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yks juttu on se, että kommentteja ei voi korjailla. Ne pitää poistaa ensin ja sitten vasta laittaa uusiksi.

      Tämä taitaa todistaa sen, että blogit eivät ole keskustelua varten. Vaikka aihe on kaikkia koskettava, kukaan ei halua sanoa mitään. Kuitenkin täällä käy lukijoita. Onko blogit siis vain ihailemista varten? Ehkä näistä keskustellaan jossain muilla foorumeilla. Pitänee tutkia...

      Poista
  3. Pohdin blogin pitämisen syytä ym.
    Itsellä on muutama blogi, joita päivittelen satunnaisesti ja luen myös aika satunaisesti toisten blogeja. Joskus on sellainen kiihkeä kausi, että käy päivittäin ja vieläpä kommentoi.
    Ensimmäinen blogini oli puhdas valokuvablogi, jossa julkaisin luontokuvia. Syy sen laitamiseen oli valokuvaus, josta innostuin. Postailin päivittäin ja kiertelin katsastamassa muiden valokuvablogeja, vuosi oli melkoisen kiihkeää aikaa. Joka päivä täytyi katsoa kävijät ja kommentit, jos niitä tuli laimeasti, niin tunsin pettymystä. Laitoin puutarhablogin ja sitten askarteluun keskittyvän, kun tuntui olevan virtaa monenlaiseen touhuun, Nyt tahti on hiljentynyt ja enään en pety vaikkei postauksia paljon kommentoidakkaan, näenhän kuitenkin kävijöiden määrän.
    Monesti olen miettinyt miksi pidän yllä näitä blogeja, kai nämä ovat eräänlaisia albumeja, julkisia sellaisia. En yleensä kerro kovin henk.kohtaisia asioita ja voihan näistä käydä itsekin tarkastamassa mitä esim. vuosi sitten touhusin ja mikä oli tilanne esim.sään suhteen.

    Tuota sinun mainitsemaa bloggerin ilmoitusta kuvien tallennustilan loppumisesta mietin myös.
    Valokuvablogiani olen pitänyt vuodesta 2009 lähtien ja se sisältää melkoisesti kuvia, enkä ole vielä saanut ilmoitusta tilan loppumisesta. Olisikohan sinulla niin suuret tiedostot kuvissa, että ne syövät paljon tilaa, olen alusta lähtien pienentänyt kuva pikselit aika pieneen määrään.
    Ihaillaan lumien sulamista ja odotellaan sitä aurinkoa!

    VastaaPoista
  4. Voi Tarja! Kylläpä huokasin; joku toinenkin miettii näitä, juttelee, tuo esille näkökulmia! Oi miten rikasta! Kiitos sinulle!

    Minäkin olen huomannut, että melkeinpä yleisesti blogit ovat valokuva-albumeita ja niin ihmeen kauniita sellaisia, toinen toistaan upeampia. On paljon kiinni, mistä näkökulmasta niitä kuvia ottaa ja minkälaiset kamerat he omistavat. Ja se sommittelutaito on joillakin vallan upea!

    Minä puulasin facebookiin aikoinaan noita valokuvia asettelemaan. Siinä auttoi monitoimikone, jolla saattoi skannata vanhoja kuvia. Ja kun sain jonkinlaisen digikameran, kuvia vain tuli lisää. Siellä minulla on aikamoiset albumit, hehheh! Olenkin miettinyt, miten saisin ne pois tai johonkin muualle siirrettyä.

    Ja huomaan, että tässä blogissani enemmän kirjoittelen. Monille on varmasti iloisempaa katsella kuvia kuin lukea. Tiedän, että jopa lähimmät ihmiseni, oma perhe, ovat laiskoja lukemaan, ainakaan eivät koskaan kommentoi. Oudommat ihmiset ovat kiinnostuneempia, tietenkin jos on samoja harrastuksia.

    Kiitos sinulle, kun myönsit tuon pettymyksen, jos ei ole kommentteja. Minun on vain ollut todettava, että tämä on 'päiväkirjani' ja itseni vuoksi sitä pidän. Mutta kyllä kommentit kummasti piristää.

    Siis kirjoitellaan, otetaan ja työstetään kuvia sydämen kyllyydestä, kun on kerran tällainen tila ojennettu! Sekin on elämistä ulospäin!

    Voit olla oikeassa. Minulla on isoja kuvia, koska en ole omistanut kuvankäsittelyohjelmaa. Ehkä Picassassa pystyisi pienentämään, mutta en ole oikein siihen ehtinyt paneutumaan.

    Hyvää kevättä Tarja!

    ps. Ja kyllä joissakin blogeissa kohtaa uskomattoman hyviä, piristäviä ja opettavia asioita! Kiitos niistäkin.

    VastaaPoista
  5. Olet sinä miettinyt blogimaailmaa vähän joka kulmalta. Minäkin lähdin aikoinaan pojan usutuksesta tähän blogimaailmaan, hän vielä räätälöi minulle omanlaisen, "takana" on seurantaa kuinka paljon lukijoita käy ja mistäkin maasta tai kaupungista ym. hauska seurata ;-) Paljon on mielenkiintoisia tuttavuuksia löytynyt. Nyt vain kirjoittelu jäänyt harvemmalle, onko viisi vuotta hiukan verottanut innostusta, en kumminkaan ole lopettanut. Hyvää kevättä sinulle ja linnunlauluja.

    VastaaPoista
  6. Ihmeellistä, että joku lukee jopa vanhoja sivuja!! Mutta varmasti Tia, etsit jotain tiettyä asiaa. Viisi vuotta on pitkä aika. Ei halua enää tiettyjä toistoja, kuten juhlapäivistä ja samoista kevätilmiöistä. Kiitos Tia ja nautitaan taas ihanan kesän tulosta!

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!