Pääsiäinen, pajunkissat ja munat

Hyvää pääsiäistä metsätontulle ja lukijoille!

Nappasin aamulla kuvan, joka kertonee aika lailla suomalaisen pääsiäisenvietosta. Siinä näkyy aurinko, osin sulanut lumi, lintujen syöttöpönttö ja edessä ikkunassa keikkuu pelastava enkeli, voimaa puhkuvat pajunkissat vaasissa ja kristallipallo. Ehkä tuo kristallipallo muistuttaa suomalaisuuden mystiikasta, vanhasta pääsiäisestä rulleine, noitineen ja tulineen. Kaikki se on meissä vielä.

Noista pajunkissoista tulee mieleen kissanpoikaset. Voi kun kaipaan kissoja taloon!!! Kyselin jo eräältä jos olis syntynyt poikasia. Tiedän että löytöeläinkodissa on kissoja, mutta kun tahtoisin, että pieni pojantyttäreni oppisi kasvamaan pienten kissanpoikasten kanssa, oppisi näkemään  kasvua ja eläimen luonnetta ja ymmärtäisi jotain enemmän. 

Kaipaan myös suklaamunia! Täytyy mennä lauantaina kauppaan niitä ostamaan.

Munista on kuulemma pulaa. Pääsiäismunista minulle tutuksi tuli kaksi muutakin tapaa kokea muniminen kuin se mitä Suomessa. Suomessahan lapsuudessani 'Kukko muni tyynyn alle' jos olin ollut kiltti. Samaa tapaa pidin yllä omien lasten kanssa. Usein he katsoivat tyynyn alle aamuisin turhaankin. Eihän se kukko aina muni. Pääsiäisenä varmasti.

Ruotsissa oli tapana nuo kauniit pahviset suurikokoisemmat munat, jotka sai auki. Siellä sain kerran sellaisen, ja sisällä oli suklaata ja sukkahousut. Olin siitä kauhean onnellinen. Säilytin sitä kaunista munaa vuosikausia. En ihmettele, jos se vieläkin olisi jossain laatikon pohjalla.

Saksassa koin taas vähän erilaisen 'muninnan'. Siellähän nurmi jo viheriöi pääsiäisen aikaan, krookukset ja narsissit jo värittivät puutarhaa. Lasten piti mennä pääsiäisen aattona kiltisti ja aikaisin nukkumaan. Jotta pääsiäispupu tulisi puutarhaan 'munimaan'. Helppoahan se ei ollut, sillä muistissa jo oli, mitä tulee tapahtumaan. Varkain he hiipivät ikkunaan, jos pupua jo näkyisi. Aamulla aikaisin vanhemmat menivät puutarhaan piiloittelemaan kirjavia suklaamunia. Ja sitten herätettiin lapset. Kyllä he pukivatkin kiireesti ja juoksivat ulos. Siinä seisoivat vanhammat ja minä, au-pair tyttö, katselemassa naurusuin, kun lapset riemunkiljahduksin löysivät noita munia. Niitä laskettiin välillä ja jostakin kumman syystä tiedettiin, että jossakin on vielä munia. Kyllä se oli lapsista hauskaa! 

Viime viikonlopulla kävin helssaamassa pojantytärtäni ja vein sellaisen suuren pahvimunan, mutta annoin sen äidille. Sisällä oli niitä kauniita höyheniä. Jos vaikka askartelisivat niistä pääsiäisoksia yhdessä.

Minä taidan viettää hiljaisen pääsiäisen muistot mukanani.

Ehdottomasta tätä kuuntelen. Olen kerran ollut sitä kuulemassa Upsalan tuomiokirkossa istuen lattialla pylvääseen nojaten, kun ei muuta tilaa ollut. Upeaa!