Odotellessa

Odotellessa lumen sulaamista ja haravan varteen pääsemistä olen järjestellyt nurkkia ja kapsinut risusavottaa läheisessä metsässä, jonka puunlatvat naapurin isäntä lupasi karsia. Ostin jopa ihkauuden vesurinkin. Kokeilin mieheni vanhoja, vaan nehän olivat niin raskaat ja tylsät, ettei hommasta mitään tullut. Huomasin, mistä metsurit varmaan aikoinaan ovat nauttineetkin hikisen aherruksen lomassa. Metsän rauhasta, sen tuoksusta ja äänistä. Siellä on myös itsensä herra. Siitä ei nykyään tiedä mitään, paitsi herruudesta, kun istuu koneen kopissa. Jospa siinäkin on jotakin; tekniikassa ja jäljen saamisessa helposti ja pian.

Odotellessa olen myös kurkistellut kirpputorien pöytiä. Olen etsiskellyt pieniä pyöreitä tarjottimia kahvilaani. Ja kas, löytyi yksi ruusukirjakin, jonka äkkiä nappasin syliini.

Odotellessa olen kutonut sukkia, katsellut vähemmän ja enemmän mielenkiintoisia dokumentteja televisiosta.

Äsken katselin Grace Kellyn elämää. Dokumentissa vilautettiin Gracen taiteellisestakin puolesta ja nimeenomaan mielenkiinnosta puutarhoihin ja kukkiin. Olispa ihana saada tuo kirja jostakin...

Minun löytämässäni ruusukirjasessa, jossa on kirjallisuuden ja kuvataiteen helmiä, löysin myös Monacon ruhtinatar Gracen sanoja ruusuista, siis otteita tästä hänen kirjastaan.

"On omituista, etteivät kemistit kaikesta tieteellisestä viisaudestaan huolimatta ole kyenneet tuottamaan suloisempaa aromia kuin ruusuntuoksu kuumana kesäpäivänä."

"Mikä ruusussa on niin  erityistä, että se tuntuu olevan paljon enemmän kuin pelkkä kukka? Ehkäpä se on se mysteeri, jonka ruusu on koonnut ympärilleen aikakausien saatossa. Ehkäpä se on se ilo, jonka ruusu yhä antaa. Ihmiset ovat aina käyttäneet ruusua kertomaan tunteistaan, joiden ilmaisemiseen heiltä puuttuu sanoja, sillä ruusu on erilainen. Se on yksi ihmiselämän suurista silmäniloista. Sen kauneus on tavaton - villiruususta aina kerrotun teeruusun virheettömään kauneuteen asti."

Ja sitten vielä eräs tarina, jonka ruhtinatar Grace kirjoitti kukkakirjaansa:

"Kuningatar Kleopatra halusi kerran tehdä vieraisiinsa vaikutuksen sirottelemalla ruusun terälehtiä kokonaisen järvenpinnan täydeltä. Kun hän järjesti kohtausta Marcus Aureliuksen kosintaa varten, koko huoneen lattia oli peitetty ruusun terälehdin kahdentoista tuuman korkeuteen asti. (jotkut tutkijat puhuvat jopa kahdeksastatoista tuumasta), ja kaiken ylitse oli pingotettu verkko. Päästäkseen Kleopatran ruusuilla peitetyn seslongin ääreen miehen oli kuljettava varovaisesti tämän jumalaisesti tuoksuvan terälehtimaton ylitse. Tämän järjestelyn vaikutuksia ei kuitenkaan ole jäänyt historiaan."

Aavistelenpa, ettei niistä olekaan haluttu kertoa, sillä uskoisin että niin Kleopatra kuin Aureliuskaan ei ihan selväpäisenä tuosta selvinnyt. Tuollaisen ruusuntuoksun täyttämässä huoneessa ei olla kauaa pyörtymättä, luulisin. Liika on liikaa!

A kiss to build a dream on...

Muokattu seuraavana päivänä:

Kesäperhon linkki tähän vielä Ruusuja Gracen muistoksi, oi kuinka paljona ja kauniita! Hieno idea!
Jestas sentään, niitä ruusuja riittää, toinen toistaan kauniimpia valokuvia ruusuista.

23.4 on myös Kirjan ja Ruusun päivä! Mikä voisi siihen paremmin sopia kuin muistella Gracea.
Olen aiemmin kirjoittanut tämän päivän merkityksestä tällä sivulla vuosi sitten.

Ihmeellistä oli kun luin, että vuosi sitten olin jakamassa jo naapureille juhannusruusun taimia ja nyt ne ovat vielä lumen alla...