Kakka-Aasin pääsiäisvierailu

Se on totta. Yksin olisin muuten viettänyt kaikki pääsiäispyhät. Sitten tuli Kakka-Aasi kyyteineen! Ihan uskomaton juttu ja pakko kertoa tähän.

Kaikki alkoi oikeastaan pitkänäperjantaina, jolloin aamusta jo tunsin pitkien pyhien rankan ja murehtivaisen olotilan. Keskipäivällä soi puhelin: -Naapurin kanssa ajateltiin, että kun on vielä nuo kestohanget, niin lähettäisiin sinulle tekemään puusavottaa tuonne tuulenkaatometsään. 

Äkkiä keitin kahvia termospulloon, onneksi oli piirakkaa. Päivä pelastettu! Painelin metsään. Siellä oli minua vastassa neljä miestä ja naapurin rouva, joka oli koko idean kantavana voimana. Metsästä ei sitten lähdetä ennen kuin viimeinenkin tuulenkaatopuu oli kaadettu, oksittu, katkottu ja raahattu liinojen avulla tien varteen, oli hän päättänyt. Nöyrästi virnistäen teimme kaikki hommia. Yksi mies tuli hiihtäen hankia siihen mukaan, kun ihmetteli jäätelöauton torven kuulosta soittoa (=naapurin traktori, joka veti raskaimmat tukit) ja auttoi meitä viimeisten runkojen kanssa. 

Olinhan minä naatti, mutta onnellinen, kun tulin kotiin. Tuntui, että muutkin olivat viihtyneet siinä hommassa, yhtä pitkä se heidänkin perjantai yksinänsä olisi ollut. 

Kiitokseksi kutsuin heidät kaikki kotiini syömään toisena pääsiäispäivänä.

Varmaankin se, että olin vähän purkanut raskasta oloa muistoineni (mieheni kuolemasta kulunut vuosi), kun nämä naapurit olivat miettineet muutakin, mikä voisi piristää. Piristäisi heitä kaikkia. He hankkivat Kakka-Aasin. Kakka-Aasi osoittautui vanhaksi traktoriksi, joka oli saanut uuden roolin. Mutta oli muutakin.

Pääsiäismaanantaina tyytyväisenä ruokaluomuksiini, pöytä katettuna, aloin katsella ikkunasta naapureita tulevaksi. No pitihän hieraista vähän silmiä!! Niin hullulta se näytti!

Siellä kedoilla hankia myöten oli tulossa mitä ihmeellisin kulkuneuvo. Pojat (=eläkkellä olevia naapurin miehiä ja nuorempaa väkeä) istuivat vanhassa kirkkoreessä, josta meni köysi vanhaan traktoriin. Yhdellä oli kädessä kauko-ohjain, jolla hän ohjasi traktorin kulkua ja paineli napeista päästellen välillä tuota kamalaa kurkimaista äänimerkkiä. Hanki kesti nuo kapistukset jopa ojan ylittää. Näin saavuttiin ruusutarhaani! Naurattihan se kovasti.

Lähtiessä miehet sanoivat, että tule nyt kameran kanssa vähän kuvaamaan. Tottahan menin ja otin Kakka-Aasista lähikuvia. Mutta miksi se on Kakka-Aasi? Kohta näkisin, kunhan he käynnistäisivät traktorin. Se pärähti rupsutellen käyntiin ja kas, pakoputkesta putkahti savun kera iloisia keltaisia palloja. Ja kun traktori nytkähti liikkeelle, se jätti jälkeensä jotakin. Mitäs muuta kuin kakkakokkareita! Oikeasti ne olivat kalapyöryköitä, jotka paremman ruoan toivossa olivat saaneet nyt esittää tällaista kakkamaista rooliaan.

 

Näin häipyivät naapurin miehet nauruni saattelemana kotiinsa hankea myöten ylpeän suoraselkäisinä reessä istuen. 

Siis, onko minulla naapurissa täysin pähkähulluja asukkaita!? Ei suinkaan! Minulla on naapurissa poikamaisen huumorin omaavia tyyppejä, joilla on varsinaisen voimakas luovuuden vimma, silloin kun sitä tarvitaan. Kyllä tässä murheet unohtuivatkin. Lämmin kiitos!

Aika symbolista muuten tuo 'kakka'. Voisi ajatella, että pojat ilmaisivat sillä ruokavarantojaan, jättivät sen peltoani ravitsemaan toivossa, että saisivat tuvassani vähän parempaa herkkua. Toisaalta kakkaaminen symbolisesti ilmaisee myös vanhan murheenkin ulostamista. Psykologi Freud yhdistää tämän myös luovuuteen. Oikein!

Tämä rytmi voisi sopia tähän vireeseen.