Maailma voi pahoin monella lailla. Suomi voi pahoin. Ystävät valittavat masennusta. Peipponen, joka vasta oli tehnyt hirvittävän rankan matkan takaisin syntymäsijoilleen, oli kohdannut loppunsa. Haukka-paha on pelotellut kaikki linnut pois, ehkä saanut kynsiinsä peipon. Tai sitten kissa. Hassua vain, että se oli jäänyt maahan. Minä taisin säikäyttää raatelijan pois. Lähellä pihapolkua onneton, mutta kotona.
Maa puhkuu kevään intoa. Kukkien varret ojentuvat lumenkin läpi. Maan pikkuiset hymyilevät.
Ruusujen varsia haluaisin halata. Jälleen näkemisen ilosta. Mut ku ne piikit! Oi! Nina Weibull näyttää aivan odottavalta äidiltä. Niin on varsi paksu ja pullea. Siellä ja täällä loistavat väristen eriväriset ruusunvarret ja minä iloitsen niiden mukana. Ne ovat elossa!
Ei maailma ihan niin pahoin voikaan. Kevät sitä silittää. Ja aurinko. Nuotiossa palaa vanhaa maailmaa pois ja haltijakiveä hymyilyttää. Lumi ei paina enää harteita.
Saanko esitellä, ystäväni ja naapurini Raakel tässä! Olen onnellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!