Pimpinellojen kaunis syysväritys

Saan pienen aavistuksen siitä mitä puutarhani voi olla ehkä parin vuoden päästä, kun pensaani ovat kasvaneet. Syksyinen väriloisto lehtineen ja kiulukoineen. Tässä lokakuun vaiheessa niitä oli mukava kuvata. Ja mukava katsoa kahden vuoden päästä ja verrata noita pienokaisiani.  Ne eivät ole vielä metriäkään korkeita, tuskin puolta, mutta kasvavat terhakkaasti ja ovat hallittavissa ainakin.

Talon vanha juhannusruusu, jonka leikkasin pari vuotta sitten on rojahtanut kasvussa tänä sateisena kesänä. Valitettavasti se ei ehtinyt kukkia runsaimmillaan, sillä pistiäinen vaivasi sitä ja kaatosateet. Kauniisti sen juurella kilpailee maan voimasta vanha päivänliljalaji, jonka kukassa on ruskehtava ulkopuoli. Joku sanoi, ettei se ihan tavallinen olekaan.

Tämä on kasvanut vuosikymmenet, jos ei sadatkin jo Jukolan mäellä. Sillä on yksinkertaiset valkoiset kukat, joten nimeän sen idän juhannusruusuksi, mutta en ole varma lajikkeesta. Mäellä se on kasvanut vähän kituloisesti kuivassa paikassa. Siirsin sen pihalleni, mutta ehkä vieläkin vähän kituloisesti tai oikeammin ahtaasti se pyrkii kasvamaan puistolemmikin keskellä. Lemmikkikin on niin kaunis, että en vielä raskinut niitä ottaa pois. Annan kevään kukkia, ja sitten vedän ne pois, jotta ruusu pääsisi voimistumaan.

Kaunis samettisenpunainen ruusu Tove Jansson sai keväällä tuta tulvavedet ja liiallisen kosteuden. Sitten tulivat pistiäiset, kuten melkein kaikkiin pimpinelloihin enkä ehtinyt niitä myrkyttää oikeaan aikaan. Mutta elossa on ja muutama kukkakin siinä oli. Nyt se hohtaa punaisella varrellaan.

Ruskelan ruusu on kasvanut myös toista kesää  pihalla, mutta valitettavasti jouduin sen siirtämään samaan rivistöön muiden pimpinellojen kanssa. Sillä on kaunis syysväritys.

Juhannusmorsian kukki kauniisti kesällä. Hassua kun sillä on niin prinsessaisen vaaleanpunaiset kukat, niin kiulukka on melkein mustanpuhuva. Hauskoja ovat.

 

Papulanruusun istutin vasta kesällä. Laitoin sille kaveriksi kuukausimansikkaa joksikin aikaa. En usko, että se vie ruusulta elinvoimaa. Kaunis väritys tälläkin ruusulla.

Ruuhijärven pimpinellan sain Anja-ystävältäni viime kesänä. Sekin on jo muuttanut yhden kerran paikkaa.
Ja kauniit on senkin lehdykät.

Linnanmäen kaunottaren istutin vasta nyt syyskesästä, joten se on hyvin pieni. Juurella kasvaa naurista muistuttava kasvi. Uteliaisuuttani en vielä nykäissyt sitä pois.

Tässä ruusussa ei ole vielä muuta elonmerkkiä kuin vihertävä runsaspiikkinen varsi. Vierailin syyskesällä ruusukeräilijä Paula Pirisen runsasruusuisessa pihassa ja sain hillitä itseni, etten rohmunnut liikaa. Tässä Raahen Varvista löytöruusu. Kerron siitä lisää kunhan olen varma, että se alkaa kasvamaan.

Samasta pihasta sain tämänkin taimen. Raahen seminaarin piha oli aikoinaan (vieläkin) kuuluisa kauniista puutarhastaan. Tämä ruusu on sieltä ja sen pitäisi olla hennon keltainen. Näyttää aika innokkaalta uudessa kasvupaikassaan. Joten kerron siitäkin enemmän keväällä, kun näen miten se kasvaa.

Rakkaat pimpinellat! Toivon teille hyvää syksyä ja suojaisaa talvea!

Tässä Syksyn lehtiä lisää sävelmän kera!