keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Marraskuun jäkäläruusut

Hikihatussa tihnusateessa tuossa lähimetsässä...ssässässäää (voi mun kieltäni) tein risusavottaa tai siis karsin oksia ja puiden latvoja polttopuuksi seuraavan talven varalle. Yksi hyvä naapuri (taas) oli luvannut ne karsia hänen metsästään. Vesurikäsi katkoi reippaasti oksia. Yritin olla varovainen, koska olin yksin metsässä ja ilman kännykkää. Katkominen ei niinkään rasita, mutta raahata sitten niitä puiden pätkiä tien varrelle, kun kuluneet saappaat lipsahtelivat osaksi jäisessä maassa, ja ne mättäätkin saatikka risut ovat 'niin korkealla' nykyään. 

Laskin välillä vesurin ison kiven päälle, että sen siitä löytäisin. Voi mitä silmäni näkivätkään!! Ruusuja! Ihania siroja ruusuja kiven päällä ihmeellisessä jäkälälajissaan. 

Siitä seisomaltahan minä lähdin kameran hakuun. Askelkin keveni.


Joskus vain tulee hetkiä, että silmät avautuvat vähän suuremmiksi. Tai terävämmiksi. Avoimemmiksi.
Niinhän se on ihmismassassakin. Kaikki yrittävät tulla huomatuksi (tai sitten ei) jos minkäkilaisella pukeutumistyylillä ja hiuksilla, kauneudellaan tai erikoisuudellaan. Mutta kun tuo kauneuden suuri määrä on poissa (kuten kesän kukkaset), niin kohtaa toisen toisella tavalla, näkee silmät, hymyn, ryppyjen kauneuden, persoonan. Näin se toimii luonnossakin. Yhtäkkiä katselin jäkäläkukintaa, jota ei kesällä huomaa, ihastuneena ja uteliaana. Marraskuussakin kukkivat ruusut, toisenlaiset ruusut.


Osoitelevyssäni kukkivat myös ne 'roskat', joita en muistanutkaan harjata pois, jotta numero olisi selvemmästi näkyvissä. Miten kauniita, monisävyisiä, eläviä! En harjaakaan niitä pois. Annan niiden elää.


Vanhan kuusen oksilla myös nauttii jäkäläruusu sateesta ja lämmöstä vielä.


Valkoisessa ukonkivessä pursuavat kilpaa erisävyiset jäkäläruusukkeet. Aikansa tätä kaikkea ihaillen tiirailin kamerani kanssa. Ja lampsin vielä metsään. Ruusukivellä odotti oranssivartinen vesuri. Sade oli tauonnut. Pikkuisen läjän puita sain kasattua tien varteen taas. 

Luonto on ihmeellinen! Niin on Mari Boinenkin jotkut laulut...kuuntelethan.

2 kommenttia:

  1. Olet ollut ahkerana. Kuntoa tuo ainakinkasvattaa. Kauniita muotoja se luonto tekee:)

    VastaaPoista
  2. Kauniita kuvia ja viisaita ajatuksia :)

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!