perjantai 30. marraskuuta 2012

Joulukalenterin 1. päivä, Oskarin päivä, numero 1


Ykkösestä tulee ensimmäiseksi mieleen alku, aloittaminen, alkuvoima, aktiivinen, aktiviteetti, lähtö johonkin uuteen, voiman ilmentäminen.

Tämän vuoden joulukalenterini kanssa lähdin tutkimaan numeroita. Mitä ne ilmentävät? Ensin ykkönen eli ensimmäinen!

Pengoin nettiä vähän ja löysin monenlaista. Kauneinta se, että ykkönen on Auringon symboli. Meidän aurinkokunnalla on vain yksi Aurinko. Joiltakin planeettapiireiltähän  on löydetty jopa kaksi aurinkoa eli keskustähteä. Aurinko ilmentää kaiken syntymistä, kirkkautta ja valoa, myös luovuutta.

’Yksi’ edustaa myös egoa, itseä, minää. Ei ole olemassa toista samanlaista minää. Minä itse olen yksin maailmassa tällainen. Siitä tuleekin päinvastainen väite; et ole yksin, olet osa ykseyttä. Etkä ole yksin tällainen, jokainen on osin tällainen. Ykseys liitetään usein jumaluuteen, mutta sitten tuleekin ongelma. Kun on olemassa erilaisia jumalia, se oikea ja väärä…(en jatka tätä).

Ykkönen ilmaisee usein myös johtajaa. Jospa ’minä’ olisin oman elämäni johtaja. Kamalan vaikeaa… (en puhu tästäkään). Kysymyksessä on kuitenkin vain joulukalenteri ja sen päivät. Se ensimmäinen päivä.

Minä valitsen ykkösen kuvaksi SYDÄMEN. Ihmisellä on yksi sydän, aivan kuin oma ’aurinko’, jonka ympärillä on kaikki muu toiminta. Kun sydän pysähtyy, loppuu muukin toiminta. Kun Aurinko sammuu, loppuu muidenkin planeettojen toiminta. Valo sammuu.

 
Tein erään blogin ohjeiden mukaan katajasta sydänkranssin ja laitoin sen uuden eteiseni oveen. Sydämestäni tuli vähän epäsymmetrinen (vanha kiemurainen paksu rautalanka) suuri ja laaja. Ja siinä on ruusuja. Tietenkin.

Sydän kuvaa rakkautta. Kuka tietää mitä rakkaus on? Minä en tiedä mitä rakkaus on. Se oikea. Olen aina miettinyt sitä. Tiedän kiintymyksen lapsiin, valtaisan huolen heistä ja tiedän kiintymyksen vanhempiin ja kamalan ikävän, kun he ovat poissa. Tiedän kiintymyksen aviosiippaan, ja se on kaunista ja turvallista. Tiedän sen tunteen, kun koko maailma muuttuu ja näkee toisen ihmisen kautta jotain ihmeellistä ja tuntee jotain, henkeä haukkoen. Olen kuullut, että silloin toisessa kohtaa jumaluuden. Sen suuren Sinän. Rakkauden. Olen lukenut filosofien ajatuksia rakkaudesta, mutta en ole löytänyt omaa. Yksi ajatus oli muistaakseni Buberin, joka puhui tuosta Sinästä. Rakkaus elää niin kauan kuin toinen on Sinä. Sitten kun Sinä muuttuu sanaksi ’Se’, muuttuu rakkaus sellaiseksi, joka usein juuri valitettavasti tunnistetaan rakkaudeksi. Siinä on mukana omistaminen, riippuvuus, ylpeys, hallitsevuus ja kilpailu. Ja kaikki se tuottaa tuskaa. Toisesta tulee objekti, esine ja kohde, jonka haluaa muokata mieleisekseen. Sinä olet minun. Se on minun.
Kamala on lause: ” Minä en ole hänelle muuta kuin lihakimpale.”

Voisiko rakkaus olla  vapautta, iloa, laajalle ulottuvaa, toisen ystäviin, toisen lapsiin, luontoon, ja ennen kaikkea siihen itseen, joksi on syntynyt ja kasvanut? Joku ystävä sanoi kerran, että häneltä on jäänyt rakkaus objekteihin tai toisiin ihmisiin. Hän tuntee vain universaalista rakkautta. Se tuntuu hyvältä ja helpolta.

Sittenkin lähdin filosofoimaan. Sallin sen itselleni. On pimeä aika. Aikaa ajattelulle ja pohdinnalle. Ja ykkönen mielestäni edustaa myös rakkautta, jota olemme opettelemassa tässä maailmassa. Rakkaus. Se yksi ja suurin asia! Ehkä ihmisen syvin tehtävä tässä maailmassa on oppia mitä rakkaus on!

Ps. Muuten, on Oskarin nimipäivä. Oskari-nimi tulee muinaisgermaanin nimestä Ansgar, jossa sana Ans tarkoittaa jumaluutta ja gar keihästä. Eli Oskar on sama kuin Jumalan keihäs.

Sopii hyvin tähän numero yksi-aiheeseen. 

Tässä on yksi tulkinta rakkaudelle; Rakkaus on lumivalkoinen, Yö

3 kommenttia:

  1. Oi kuinka itkin katsellessani Suomen Talent Finaalia. Mitä tanssijoita, mitä laulajia!
    Ja Daniel Helakorpi oli numero yksi, valtakunnallinen runonlausuja numero 1. Uusi pieni Väinämöisemme! Itkin ilosta!!! Siinä voitti jotakin minunkin arvomaailmastani. Olen aina ajatellut että Suomi on runonlausujien maa. Koulussa olen sitä aina yrittänyt tuoda esille, välillä hyvinkin onnistuneesti, välillä huonommin.
    Nyt se iski!!

    VastaaPoista
  2. Hyvin lausui Daniel! Minäkin fanitin häntä. Kaunis on sinun sydänkranssi! Eikä se haittaa jos on muhkurainen, onpahan enemmän kädenjälkeä:) Kiva lukea näitä sinun juttujasi:) kaipailin jo...mukavaa viikonalkua!

    VastaaPoista