Puutarhapanoraama eri istuimilta!

Haastan tässä kaikki, jotka innostuvat tähän kuvauskulmaan.

Kaikilla on eri istuinpaikkoja puutarhassa, missä on ihana viivähtää ja nähdä oma piha eri kulmista. Aina se ei ole ihan 'just', mutta todellinen ja kertoo puutarhurin onnistumisista ja keskeneräisyydestä.

Tietenkin minulla tässä nyt runsaus syntyy siitä, että minulla on puutarhakahvila kesäisin, ja niitä istuinpaikkoja on kertynyt. Mutta ilahdun aina, kun löydän asiakkaitani eri puolelta henkäisemässä 'Tämä on minun/meidän paikka/nne'.

Samalla tämä on eräänlainen viivähdys puutarhakesässä ja melankolinenkin hetki, koska syksy on tulossa.

Ruusutarhani 'esipiha' ja se ensimmäinen istuin siellä.

Näkymä esipihan penkiltä. Vielä viisi vuotta sitten paikalla oli pelkkä pelto.

Melankolinen muistotuoli ja luontopöytä...

...ja näkymä vanhalle savusaunaliiterille.

Vanoista lepistä kyhätty suoja, taustalla lainehtii jo tuleentuva ohra.

Näkymä siniseltä tuolilta kohti taloa.

Sammalsohva asetelmineen...

...  ja näkymä rugosaruusuryhmään.

Hirsipöydällä on hyvä kuivattaa mattoa talon edessä, jossa vielä yksi talon kivijalkasivu on kesken.

Siinä edessä kukkii ruskopäivänlilja.

Nyt tullaan jo kahvilapöydän ääreen, tuolit nurin tällä kertaa.

Näkymänä kahvila-aitan kuisti ja navettapihaa.

Pehmustettu 'palli' trubaduuria varten pystytetty.

Katse lentää siitä takapihalle.

Kahvila-aitan ensimmäinen penkki.

Ja näkymä vanhalle navettarakennukselle.

Lasten penkkikokonaisuus.

Josta näkymä navettapihalle, jossa esim. tanssiesiitymiset pidetään.

Talon eteisen vanha portaikko on palvellut kirppistavaroita, mutta toimii myös istuimena.

Ja näkymä toisinpäin.

Vierasvara penkki syreenien alla.

Ja näkymä etupihalle joka on vieläkin suunnitteluasteella, mutta siistiytynyt.

Eteinen, joka on vieläkin keskeneräinen.

Eteisessä sivustavedettävä sänky, jonka isäni joskus vähän kiireessä on tehnyt ja äitini sen
koristellut. Siinä nukuimme lapsena siskoni kanssa olkipatjalla.

Keskeneräisyyttä yhä.

Tähän puutarhavajan portaille istahdan usein hikisenä.

Länsipiha. Onneksi minulla on varaa pitää paljon avoimia nurmikkoja.

Savusaunan kuistilla on istuttu ehkä kaikkein eniten.

Näkymä siitä. Siinäkin on tärkeä olla avointa tilaa.

Samalta kuistilta.

Nyt elokuussa olen jopa ehtinyt tässäkin löhöilemään ja ...

... seuraamaan mäkimeirämissa pörrääviä hyönteisiä ja perhosia.

Kiitos ihana elokuu!

Secret Garden ja kaunista viulumusiikkia!

ps. Onko kukaan huomannut, että jos laittaa linkistä musiikin soimaan ja aukaisee uudestaan sivun, se voi täydentää molempia ja muidenkin blogien sivuja.