Jokaisella on oma paikkansa! Vähäiselläkin. Ruusujen keskellä annoin villin siankärsämön kasvaa ja tehdä kukkia, jotka sitten poimin rohdokseksi itselleni talteen ja pimeän saunan lauteilla kuivattelin.
Joskus olen kasvattanut punaista kärsämöä ihan koristeeksi. Löysin sen viimeisen eloonjääneen juurakon lupiinien juurelta. Pelastin sen vähäisen ja siirsin uuteen paikkaan, kuivahkoon ruusupolun viereen. Siinä se nyt komeilee! Ehkä siirrän sen vieläkin kolmanteen paikkaan, jossa se saiisi vähän levitäkin. Kaunis syksyn kukkija.
Jari Jansson on ystäväni jo nuoruuteni ajoilta; taiteilija hyvin monella saralla, rohkea uskallikko!
värini
syntyi
sinusta
asetelma
arjen
särkyneistä
astioista
likaisten
sävyjen
reunoille
jäi
kerros
vanhaa
kirkkautta
hiljaisiksi
huudoiksi
vailla
sanoja
Tuo onkin muuten ihan nätti ja kauniskin. Sopii hyvin tuohon kohtaan, ainakin kuvassa näyttää kivalta.
VastaaPoistaSe laajetessaan tukkii liiaksi ruusupolkuani tuossa. Ehkä annan sen vielä olla tuossa seuraavankin kesän. Onhan se siinä niin nätti.
PoistaKaunis kärsämö ja mitkä hirsirakennukset! Koskettava runo, kiitos siitä!
VastaaPoistaHieno kuva!!!
VastaaPoista