Norjalainen 'villiruusu' Hurdal

Kun olen lukenut noita Suomen ruususeuran lehtiä ja seurannut muitakin lehtien ruusuotsikoita, olen usein törmännyt norjalaiseen ruusuun nimeltä Hurdal ja ihastellut siitä otettuja kuvia, mm. tästä blogista sain lainata hyvän kuvan. Huomata pitää, että tämän blogin ruusu kasvaa tuolla Hämeenlinnan korkeudella. Joten haasteen otin ruusutarhaani.

Jos lukisin pelkästään tietoja Suomen Ruusukirjasta ( Alanko, Joy, Kahila, Tegel), ohittaisin tuollaisen ilmestyksen kokonaan. Hurdal on sijoitettu siinä vyöhykkeelle III vähäkiulukkaisena, ja sen viihtyvyyttä epäiltiin jopa E-Suomessa. Eipä silti, kirja on suuri oppikirjani, mutta vuodelta 2009, josta ajoilta on maailmassa ja sen ilmastossa tapahtunut suuri muutos, kuten meilläkin kasvuvyöhykkeissä.

Norjalainen Hurdal kuuluu nk. villi- eli luonnonruusuihin, tunnettu siellä jo 1800-luvulta asti. Se on saanut löytöpaikkakuntansa nimen. Katselin Hurdalin kuntaa kartalta. Se sijaitsee Norjassa Oslosta n. 70 kilometriä pohjoiseen Hurdal-järven rannalla. Kunta on noin Helsingin korkeudella. Eli ymmärrettävästi hyvin kyseenalainen ruusu täällä näin pohjoisessa. Sain sitä kuitenkin Oulujoen taimistolta, missä näitä ruusuja on koeviljelty, eikä varmaan turhaan kasvatettu 3 vuotta myyntiin. Olen siis toiveikas. 

Istutin oman Hurdalini tuohon talon eteen, menehtyneen Louise Bugnetin paikalle, Toivottavasti Hurdal tässä pärjää. Tosin vaahtera lähellä voi viedä voimia siltä juurineen, mutta ainakin siinä lähellä viihtyvät Kempeleen kaunotar ja Teresan ruusu. Ehkä minun pitää tarkemmin huolehtia sen kuten Teresankin ravinnonsaannista ja kastelusta siinä. Talon edusta on kuuma paikka. Hurdal ei tykkää liiasta kosteudesta (härmä), joten toivon sen viihtyvän tuossa. Ensi kesä näyttänee paljon. Silloin sitä voi vielä siirtää.

Hurdalin katsotaan kuuluvan löytöruusuihin, jonka kasvua ja olemista Norjassakin on ihmetelty. Kerrotaan, että se olisi tullut seudulle Saksasta. Norjalaiset ovat tutkineet sen kuuluvan neidonruusuihin, kun taas suomalaiset tulkitsevat sen olevan vuori- ja okaruusun risteymä, Ruotsissa sitä pidetään luumuruusuna (Suomen Ruusukirja).

Nyt se on minulle muistona Norjan kauneudesta. Olemme perheen kanssa reissaneet siellä autolla, pohjoisessa ja Jättiläisen maan (Jotumheim) maisemissa etelämpänä. Olemme nukkuneet siellä vanhan kanakopin hetekassa ja sivustavedettävässä. Haisihan siellä vähän oudolta, mutta muuta majoitusta emme löytäneet, turisteja on paljon. Olen tavannut myös mukavia norjalaisia ihmisia. 

Mukava tavata nyt Hurdal! Toivon, että meistä tulee ystäviä.

Ps. 19.6.2016. Edellinen syksy oli todella vetinen ja talvi paljas. Joten keväällä lumen alta en löytänyt muuta kuin kuolleen näköisen rungon. En antanut kuitenkin heti sille tuomiota, vaan odotin. Kesäkuun alussa paikasta alkoi nousta jotakin. Nyt siinä on voimakkaan ja terveen näköiset versot. Hyvä Hurdal!! Samoin kävi Mundi-ruusunkin. Upeana sekin nyt nousee. Mutta en tiedä ehtivätkö tänä vuonna kumpanenkaan kukkia. Ja toivotaan ensi syksystä ja talvesta vähän hellemmästi käyttäytyvää.

Ps. Vuosi 2017 ! Vaikka Hurdalin ensimmäinen talvi ja kevät olikin ihan hilikulla, että selviääkö vai ei, se selvisi kuitenkin, ja on tämän viileän kesän kukkinut kauniisti. Olen iloinen sen puolesta. Uskon että tuosta se voimistuu! Kukkimisaika on ilahduttavan pitkä.

 Edvard Greig ja Aamu