tiistai 8. syyskuuta 2015

Ruusut kesässä 2015; harisoninruusut

Edelleen päivitän kesän tuloksia ja samalla inventoin ruusujanikin.

Keltaruusut eli harisoninruusuihin kuuluvat ja siihen likeltä pitäen ovat kärsineet myös. Raahelainen Viljaminruusu ei tehnyt kuin muutaman nupun, niistäkin tuholainen söi osan. Tämä pensas, niitä kaksikin, sijaitsi vähän hankalassa paikassa, joten innostuin nyt syyskesästä siirtämään ne tuohon ruusuaidan viereen. Kävi höpsistä. Ne näyttävät nyt surkeilta, suorastaan kuolleilta. Mutta toivon, että ne kasvattavat juuresta uutta. Jätin niiden juurivesan kurjenmiekkojen viereen siltä varalta, että näin ei käykään.

Kurjaa, kevätkaihonkukka vain juurella rehottaa.
Onneksi tämä ehkä on jäljellä.
Paimion ruusu, joka osaltaan lasketaan polveutuvan harisonin risteytyksestä, löytöruusu Paimiosta, on tosi kaunis kukkiessaan isoilla kelta-aniliininpunaisin yksinkertaisin kukin. Nyt niitä ei päässyt auki kuin muutama. Kärsäkäs oli kimpussa ahneesti. Mutta nyt se kasvattaa runsaasti uusia oksia ja on elinvoimainen, vaikka onkin vähän kyseenalaista, kuinka täällä menestyy. 


Uhmailen vyöhykkeitä ja viisaampien neuvoja vastaan. Uskon kuitenkin, että en ole ainoa, joka haluaa kokeilla tiedoista huolimatta jotakin herkempääkin. Ostin Auroran (saanut nimensä Aurora Karmanskista) keltaruusun sekin. Kuulin ja näin, että eräässä puutarhassa täällä se kasvaa, miksi ei siis minunkin. Olen toki ostanut käsiteltyä turvetta, jota voin laittaa tämän juurelle ja kokeilla sen talvenkestävyyttä luonani. Kunhan ei tulisi perään tällaista kesää enää! Aurora ei kukkinut vielä, mutta voi ihan paksusti. Se kasvaa tuossa onnettomien Viljaminruusujen vieressä, toisella puolella Paimio. Lykkyä tykö!


Samassa rivissä ruusuaidan vierellä sen portin molemmin puolin on vielä yksi, jonka voi lukea harisonin ruusuihin kuuluvaksi geeneiltään, Kiiminginruusu. Löytöruusu Kiimingistä, jolla on kauniit vaalean kermankeltaiset isot kukat. Yleensä se on ahkera kukkimaan, melkein nytkin, mutta siitäkin valitettavasti poimin kärsäkkään puremia nuppuja. Nyt se on kasvattanut vartta niin runsaasti, että riisun tuon haperon metallituen pois ja otan jämerämmät työkalut esiin. Rimat ja pajun. Sen se ansaitsee.  Molemmat Kiimingin ruusut!

 

Haluan uskoa ensi kesään. Jatkan ruusujen istuttamista, niiden kasvatusta ja jatkan myös puutarhakahvilani pitoa. Sitkeä muori! Ruusuni, olkaa veroisiani, ainakin!

Kun kirjoittelin tätä, kuuntelin samalla virolaisen säveltäjän Arvo Pärtin musiikkia. Jotenkin pidän siitä. Sopii ruusutarhani tapahtumiin tänä kesänä. Tässä Silencio. Aivan kuin sateinen harmaa kesä!


4 kommenttia:

  1. Harmillisesti ovat tuholaiset pilanneet ruusujasi. Meillä taas monen viikon sateet kiusasivat. Kaikki ruusuni selvisivät talvesta (ei meillä talvea juuri ollutkaan) hyvin ja tulivat nuppuja täyteen. Kukkivat myös, mutta sade niitä ränsistytti. Minetti kukkii vähän muita myöhemmin ja toivoin sateen siksi loppuvan, mutta osansa sai sekin. Vain muutama kukka sai aueta, vaikka joka päivä kävin nuppuja kuorimassa. Elokuussa sade loppui ja nyt koko kesän ja uusilla versoilla kukkivat ruusut yrittävät ottaa vahingon takaisin.
    Talven jälkeen tulee uusi ruusukesä. Sitten yritämme taas. Kyllä se joskus onnistuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se sadekin hakkasi osan ja varmaan hidastutti alkukesästä kasvua. Näin tehdään, uskotaan parempaan kesään!

      Poista
    2. Kiva kun tulit lukijakseni, Nummentonkija!

      Poista