Ruusut kesässä 2015; tarhapimpinellat

Mennäänpä taas pääasiaan. Nehän ovat ruusut. Viikon kuvakin meni ohi, mutta menkööt! Nyt puhutaan siitä miten ruusut jaksoivat vetisen ja kylmän kesän 2015. Ensin tarhapimpinellaruusut.

Useat ovat täällä surreet niiden kukintaa. Jopa juhannusruusut tykkäsivät kovasti huonoa julmetusta sateesta. Kun ruusu ehti kukkaan, kova sade runteli ne kerralla. Monella kävi näin. Minunkin kellarinkaton juhannusruusut olivat pari päivää kuin valkoinen harsopilvi. Kunnes ne löpsähtivät ruskean puhuviksi sateesta. Savusaunaliiterin lattian alta kasvanut ja oven nurkasta kurkkiva ruusunoksa taas tulvehti kukkia pitkään. Se pieni kun oli suojassa liialta kosteudelta.

Neljättä vuotta kasvaneet vaaleanpunaiset Ruskela, Papula, Juhannusmorsian ja Ruuhijärvi eivät paljoa kukkia kantaneet. Nuppuja oli jonkun verran, mutta osan vei tuholaiset ja loput sade. Ruusuraukat olivat aivan typertyneitä ja varmaan ähkynä kosteudesta. Ruuhijärvi ei tehnyt nupun nuppua ja muutenkin on ollut hidaskasvuinen. Nyt se tosin on tuuheutunut kaksinkertaisesti ja innostunut kasvamaan. Tätä samaa ovat todenneet monet muutkin ruusunkasvattajat täällä. Pimpinella-ruusut eivät varmaankaan tarvitse paljoa vettä, mutta aurinkoa sitäkin enemmän. Ja muistaa kannattaa, että ne tekevät kukkaa vain edellisvuoden versoihin, paitsi mitä tiedän niin Altaica, idänjuhannusruusu kukkii vanhoissa oksissaankin. Yleensäkin kun ne syyskesästä nyt kasvattavat paljon uusia varsia, ensi kesä voi olla runsaskukkaisempaa.

Yksinkertaiset pimpinellat taas ovat olleet pirtsakan iloisia kukkineen. 2- vuotias Linnanmäki oli tosi upea, kukki jopa elokuussa muutamin kukin. Tosin Nils ja Rosa rubincola aloittivat vasta ensimmäisen vuotensa pihamaallani, mutta kukkivat paljon. Nils on kasvanut jo kolminkertaiseksi, mutta rubincola näyttää paljon hitaampikasvuiselta. Rosa altaica eli idänjuhannusruusu kukki mukavasti. Nämä ruusut olivat aikaisia ja ehtivät kukkia ennen suurimpia sateita.

Suviruusu eli poppius, jonka pientä tainta olen sitkeästi hoitanut jo neljä vuotta, vaikka se on ollut jotenkin kitukasvuinen, kiittää uskostani siihen nyt. Ehkä se on kärsinyt aina vain kuivuudesta, pienet juurenhaperot eivät ole jaksaneet imea vettä eivätkä yltäneet syvälle. Ihan surettaa huolimattomuuteni. Ei se vieläkään kukkinut. Mutta eiköhän ensi kesänä hymyillä yhdessä!

Toinen poloinen oli viime vuonna ostamani Red Nelly. Poimin sen keväällä pikkuruisena, tuskin hengissä olevana hirsikehikosta ja laitoin sen ruukkuun kasvamaan kesäksi. Näin ollen olen kiikuttanut sitä sisälle ja ulos, sään mukaan ja nyt se voi hyvin. Tietäisin vain mihin sen istutan, sillä olen nähnyt Red Nellyn kasvavan aivan huikeaksi viidakoksi erään talon seinustalla.

Keväällä ostin kaksi vaaleanpunaista kaunotarta Kerisalon ja Ristinummen, löytöruusuja molemmat, jotka istutin työkaluvajan seinustalle rinnakkain, jotta oppisin erottamaan ne toisistaan. Kerisalo on puolikerrannainen ja Ristinummi yksinkertainen. Molemmat ovat suurikukkaisia ja ne kukkivat nätisti jo keskikesällä ja voivat aika paksusti nyt. 

Vielä tässä syksyllä hankin yhden pimpinellaruusun lisää, Paavolan ruusun. Sen valkoiset monikertaiset kukat ovat hieman rimpsuhelmaisia, joten odotan innolla sen kasvua. Nyt vain toivon, että ei sataisi liikaa. 

Ps. Meinasin aivan unohtaa erään kauniin ruusun, joka kuulunee myös samaan sarjaan. Nimittäin Tove Janssonin, joka kasvaa aivan omassa nurkassaan ruusuaidan ja portin vieressä. Sen kukinta oli samaa maata, köyhää ja surkeaa. Suurimman osan nupuista vei vattukärsäkäs. 

Olen lukenut, että kärsäkkääseen ei tehoa tolu, mäntysuopa eikä nokkonenkaan. Eikä niitä pikkuisia mustia ötököitä tahdo silmällä löytää. Ne munivat siihen nuppuun ja sitten taittavat sen, jotta se putoasi maahan, missä toukat voivat kehittyä. Siksi uskollisesti joka aamu poimin kouraani nuo puoleksi leikeltyt nuput, sen mitä löysin,  ja panin pannun pesään. Minulla kasvaa pieni puska hyötyvadelmia, joita en niitäkään hennoisi hävittää.

Hektor ja syyskuu!