Tuon sanonnan modernit eli nykyajan ruusut otin uusimmasta ruusukirjasta Rosor i norr , Leif Blomqvist. Siihen hän liittää ruusut, jotka ovat risteytetty vuoden 1950 jälkeen. Tällaisia ruusuja löytyy paljon Kanadasta ja Saksasta, mutta myös Suomessa ruusuja on jalostettu ja pyritty saadaan talven kestoisia, tautien estoisia ja kauniita kukkijoita. Suomessa Pirjo Rautio, Peter Joy ja Pirkko Kahila mm. ovat tehneet tässä monivuotista työtä. Niitä on ilo kokeilla myös omassa puutarhassa. Marveille-ruusu (Pirjo Rautio) on tilauksessa Oulujoen taimistolta. Ruusujen kasvattaminenhan kestää vuosia myyntikuntoon.
Niissä täytyy usein huomioida niille ominaiset vaatimukset ja höystö. Siitä en tiedä, sillä olen tähän asti hoitanut kaikkia vähän samalla tavalla. Tänä kesänä tosin olen huomannut, jotkut tykkäsivät huonoa liiasta sateesta, mutta sitten myös kahden viikon sateettomuudesta. Varsinkin pieniä pensaita , joiden juuret eivät vielä ole syvälle päässeet, on syytä pitää silmällä, etteivät pääse kuivumaan.
Melkeinpä suurin ilo tänä kesänä on ollut juuri Ilo-niminen ruusupensas (Joy&Kahila). Uudessa tuessaan se on kivunnut korkeutta ja kukkinut runsaasti huolimatta vattukärsäkkään vierailuista. Eikä se ole pahastunut sateestakaan. Vielä syksymmälläkin se on kuin 'iskenyt silmää' yllätetyillä kukillaan.
Toinen tällainen kukkiva 'moderni' pensas on ollut Sointu (Pirjo Rautio), jolla on vähän samantapainen sisar Sävel. Sointu on vasta 2-vuotias, selvisi talven yli hyvin, mutta on kukkinut hyvin epätasaisesti. Sade on pieksänyt sitä välillä. Tosin voisi sanoa, että se on koko kesän kukkija, ainakin tänä kesänä, sillä vieläkin se työntää nuppusarjoja. Sävelen istutin vasta tänä keväänä. Se ei ole ehtinyt kukkia ja on vähän muutenkin huonossa kunnossa. Olen siitä huolissani, mutta ensi kevät näyttää mihin se pystyy. Sointu tekee vaaleanpunaisen ja valkoisen vivahteisia kukkasarjoja ja sillä on hyvin herkkä pieni kukka (alla). Nyt syksyllä se on kasvanut aika paljon korkeutta, joten mietin sillekin jonkinlaista tukea, jotta se tulisi esiin muiden kurttulehtiruusujen (johon tämäkin luetaan kuuluvaksi) ryhmästä.
Ensimmäistä kertaa minua ilahdutti myös köynnösruusu Pohjantähti kunnolla tänä kesänä. Seinällä räystään alla turvassa siihen eivät vaikuttaneet sateetkaan. Vasten punamultamaalattua liiterin seinää se kukki tosi upeasti viereisen kärhön (White Swan) jälkeen. Se on työntänyt myös paljon uusia versoja, joita minun pitää tukea nyt ennen talven tuloa.
Jussi-ruusuni (John Davies) pärjäsi hyvin talven yli villapeitollaan, mutta ei ole päässyt kasvuvauhdissa lisäämään korkeutta ainakaan tänä kesänä. Tosin se kukki kauniisti ja ilahdutti kahvila-asiakkaita aitan terassilla suurilla kukillaan. Huomaan, että se kaipaa kompostimultaa lisää ja kunnon syksylannoituksen. Samoin vierellä kasvava vaaleanpunainen Neilikkaruusu (oikealla). Senkin Suomalainen ruusukirja liittää kuuluvaksi tarhakurtturuusuihin.
Kolmas köynnösruusuihin kuuluva ystäväni, eteläisten puutarhojen opintomatkaltani poimima Lawinia, on selvinnyt jo toisen talven täällä pohjoisessa ja on kukkinutkin paljon, vaikka ei mitään köynnösruusulle ominaista korkeutta olekaan kasvanut. Sen kukat ovat ruusutarhani isoimmat, yli 10 senttiä leveitä ja kestävätkin useita päiviä kauniina. Sen pieni taimi tekee vielä kolme kukkaa seitsemän muun lisäksi, jos vain sää sallii. Tosin siirsin sen nyt lämpimämpään paikkaan talon seinustalle Flammentanzin lähelle (paikka näkyvissä 'Kesän suururakka on tehty"-sivulla). Se voi tosin loukkaantua siirrosta ja jättää nyt kukkimatta. Kuten teki Peace-ruusukin, jonka ruukusta siihen siirsin. Sekin kantoi vielä kahta paksua nuppua, jotka nyt muutosta vähän lopahtivat. Peace-ruusu on pysynyt hengissä nyt kolmatta kesää, Siirsin sen maasta ruukkuun, missä se on saanut rauhassa kukkia. Välillä olen kantanut sen sateelta suojaan. Toivotan näille upeille ilmestyksille onnea uuteen paikkaan!
Viime kesänä kaivoin vanhoja jo melkein menehtyneitä juurakoita maasta irti ja vähän kuin viskasin ne erääseen joutomaahan. Sieltä löytyi sitten yllätyksenä keväällä kasvaneita ruusunversoja, joita laitoin ruukkuun ja komeasti ovat kukkineet. Jopa pieni Fairy näytti elonmerkkejä. Siirsin sen uuteen paikkaan ja siellä se on kehittänyt pieniä nuppujaan. En tiedä ehtiikö se kukkaan, mutta liikuttavaa on nähdä arkojenkin ruusujen sinnittelevän elämästään.
Kyllä sun ruususi ovat upeita!
VastaaPoista