perjantai 16. lokakuuta 2015

Voiko ilman karpaloita elää?

Ihan samoin voisi kysyä: Voiko suomalainen elää ilman metsiä ja soita?

Minä en voi. Huolestuin jo tilanteesta, jotta jäänkö tämän talven ilman karpaloita. Lempipaikastani ei saanut kuin pari litraa ja annoin sen pienen ystävälleni, joka voi elää ilman karpaloita, mutta harvinaisena herkkuna piti sitä.

Nyt minua vietiin karpalosuolle! Kiitos ihana Ritva!


Suo oli tosi vetelä. Ei siellä olisi voinut liikkua ilman Nokian Kontioita. Kaikki muu hyvin, mutta varpaita alkoi palella kylmässä suovedessä. Marjoja oli yllin kyllin. Nyt vain haaveilen sinne toista reissua. 


Minä olen aina viihtynyt soilla. Siellä se tuoksu ja energia on aivan toisenlaista. Ja ne värit silmien edessä kun löntystän mättäältä mättäälle. Aina vain ihailen noita eri sammallajeja, joita en osaa nimetä kaikkia.




Ritva ohjasi minut metsän syvyyksiin, josta löytyi kota! Kun siellä nuotion sytytti, niin johan varpaat lämpeni ja kahvi maistui. Yhä ja yhä uudelleen suomalainen rakentaa noita 'piilopirttejä' metsiin. Vaikka vainoja ei olekaan, niin sitä henkistä vainoahan sinne paetaan kiireen keskeltä. Tietenkään en kerro karpalopaikkaani saatikka sitten tätä kodan paikkaa. Heh! 


Perkaaminen vielä edessä, se ikävin homma. Miten te käytätte karpaloita? En ole vielä koskaan raskinut tehdä niitä mehuksi, hilloksi tai sopaksi. Olen aina syönyt ne siltään hunajan kanssa, tai karpalorahkana. Jouluisen ehdoton numero on karpalojäädyke! Muistan erään bloggaajan kertovan kuinka siitä saa hyvää tuoremehua. Kas tästä löytyy resepti! Löytyy kommenttien joukosta!

Boheme - Deep Forest


5 kommenttia:

  1. Ei voi, ei ilman karpalokiisseliä. Huomenna edessä.

    VastaaPoista
  2. Syksyiset karpaloretket on mahtavia. Nuorenpana mie melkein asuin suolla, muistan ne aamuyön hetket kun maailma heräsi ja suo tuoksui, ihanaa.

    VastaaPoista
  3. Ihana suo! Puutarhani eteläpuolella on suo vain 400m päässä. Nyt vasta tarpeeksi aikuisena olen löytänyt tuon mahtavan paikan. Oi kuinka siellä kulkiessani nautin. Suo on iso ja olen pelännyt eksyväni mutta olen merkannut reittejä ja osaan nyt paremmin kulkea. Karpalot olen popsinut nyt suoraan suuhun. ensivuonna sitten jemmaan ne pakastimeen. Nyt tiedän hyvät paikat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno löytö! Koskaan ei ole liian myöhäistä. Karpalo on arvokas marja!

      Poista
  4. Hienointa jälkiruokaherkkua ovat jäiset karpalot kuuman kinuskikastikkeen kera.

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!