sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Tehtyjä ja tekemättömiä!

Olisi helppoa syyttää kesän sateita, kylmyyttä ja harmautta, koska monta asiaa jäi tekemättä.

Mutta monta asiaa tein! Katsopa mikä muuttui, mutta minkä olisi voinut enemmänkin muuttaa. Kaivan esille pihani rumat pihanurkkani, josta tässä viime talvinen näkymä.

Liitän näkymät tähän ja sen mitä on nyt ja mitä vielä jäi tekemättä:


Ruma kohopenkki jota tuin vanhoilla laudoilla, antoi tänä kesänä suuren kurpitsasadon. Tosin kohentelin vähän sen ulkonäköäkin humoristisella tavallani. Ensi keväänä voin ottaa tuet pois ja kasvattaa siinä kurkkuja.




Talon puuttellinen vanha rakentaminen (raha- ja ainespuute alkujaan) näkyi kivijalassa, jota on nyt avitettu kaivamalla ympärille salaoja- ja ränniputket. Suurin työ tänä kesänä, mutta jopas muuttui ulkonäkö ja turvallisuus!



Tosin olen nyt tehnyt sepelille kunnon tuen ja osaksi jo kantanut siihen päälle pyöreitä kiviä. Toivottavasti näky entistään kaunistuu ensi kesäksi.



Vanhasta kesäkeittiöstä oli vielä jäljellä vanha muuripata ja hellan torniosa. Ne olen nyt saanut ne raivattua pois, ja tilalla kasvaa jo komeasti valkoinen rugosaruusu Nyveldt. Se raukka olisi tarvinnut pitemmän ja lämpimämmän kesän. Eiköhän ruusu näytä voimansa ensi kesänä!


Tämä navettapiha on puhdistanut kasvonsa täysin! Pajut on kaivettu pois! Vanha jäteläjä poltettu! Maapohja sai uutta maata ja tasoitettiin (kiitos tästä naapurille). Kylvin heinän ja istutin puita ja pensaita. Kesän toinen suuri työ! Ja ruusuillekin löytyy lisätilaa!


Pellon pää neljä vuotta sitten. Yhtä pajukkoa. Poika pani sen matalaksi. Siitä sen siistiytyminen alkoi. Osa alueesta tuli Jätinkirkon parkkipaikaksi.




Monet jo harppoivat parkkipaikalta pihalleni tuon ojan yli. Nyt kannoin vanhan ulkoeteisen lattiajäännöksiä siihen, joista on tarkoitus tehdä väliaikainen silta. Toivon, että voin sitä vielä tänä syksynä kaivella. Miten lie sillanrakennustaitojeni?


Kesäkeittiön kivikkopohjan sain tehtyä. Istumakehikko odottaa navetan varastotiloissa. Aina siirtyi tuo muuraushomma, usein sateidenkin vuoksi. Toiseksi siksi, että en vain ole osannut tarttua siihen, vaikka olen saanut monenlaisia ohjeita. Tämä alue saa odottaa ensi kesää. Suunnitelmana on siirtää myös kylpyhuoneen amme siihen. Mitenkähän se toimisi? Huh!


Köynnösruusu Pohjantähti jutteli minulle syksyn aikana tarpeistaan. - Tämä seinä ei riitä minulle! se sanoi. Ja totta. Sen oksat kasvoivat varmaankin sateen ansiosta korkeuksiin ja roikkuvat pitkin pituuttaan siellä täällä. Olen eräänkin kerran sen piikkeihin tarttunut ja huulenikin se kerran jo rikkoi.

Ruusu tarvitsee aivan erityistä tukea. Aloin miettiä mitä ja päässä kasvoi suunnitelma ruusuportista navettarakennuksen ja kahvila-aitan välille. Naapuri tulikin hätiin ja tarjosi jo värkkiä siihen. Mutta siitä kerron ensi keväänä! Nyt tuen noita jättioksia muuten ja katson mitä ne keväällä sanovat. Etualalla olevan kärhön olen tukenut ylemmäksi.


Näin se elämä puutarhassa menee eteenpäin! Ei ole taantumaa, eikä pysähdystä! Ainakaan vielä!

Anssi Kela ja Levoton tyttö!

2 kommenttia:

  1. Kivijalasta tuli tosi siisti. Onko siinä jokin levy nyt päällä vai uusi rappaus tms?

    Ihania siun kurpitsasi! Aivan valloittavia!
    Meillä kurpitsat eivät ennättäneet lainkaan kasvaa. Olivat kasvihuoneessa... Joku kävi nappaamassa aina pienen kurpitsan alun ja söi sen pois. Orava, metsähiiri tms. Noh, sillä oli nälkä. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppoa oli kurpitsojen hoito, kun kesä satoi. Mutta niiden työstäminen syksyllä oli aikaa viepää puuhaa. Kokeilin erilaisia ruokamuotoja.
      Kivijalka tasoitettiin räikällä ja päälle laitettiin tuollainen kivirapauslevy, vanhaa käytettyä mutta sopi vanhaaan taloon. saisi vain nyt kauniita pyöreitä kiviä siihen. Kevääseen...
      Sinulla ei ole kissaa joka vahtisi puutarhasi liikkeitä.

      Poista