Mutta aamun kuura on kaunis. On kuin kulkisi satumaassa.
Metsätontun ruusutarhassa on kasvamassa noin 120 ruusupensasta V-vyöhykkeellä. Haaveilin ruusutarhasta ja tein sen. Kahvila siinä on ollut jo 11 vuotta. Valitettavasti se on tullut tiensä päähän. En enää keittele kahvia enkä leivo ruusupullia kahvilaani. Ystävät toki ovat tervetulleita viettämään hetkeä ruusutarhassani. Kiitos kaikille heille, jotka ovat tukeneet toimintaani kahvilassa ja vierailleet siellä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Upeita ovat kuuraiset aamut ja upeita siun kuvat niistä
VastaaPoistaSitähän se on nyt. Luonto pukee syksyn kauniiksi.
VastaaPoistaKiitos teille!
VastaaPoistaJotain suloistakin kuuratarhassa on, vaikka toisaalta surullista.
VastaaPoistaMietin kovasti missähän mahtaa olla tuo kivi.Pientä männikköä, oisko Kiviojankangas, voisi kai olla Linnakankaalla tai Myllymäessä. Lisa
VastaaPoistaLisa, tarkoitit varmaan edellisen postauksen kuvaa, jossa Malena oli töröllään. Tuo kivi löytyi Kissakankaalta, kun kävimme sieltä katsomassa puolukoita ja lapinraunioita. Eli väärin arvasit. Ei se kivi nyt kauhean iso kuitenkaan ollut. Pienelli tytölle kuitenkin.
Poista