Suuri ruusuinen urakka valmis!

Minulla on 10 matalahkoa rugosapensasta kivipolun ympäröimässä tilassa. Tila on ollut aika työlästä ruohonleikkauksessa ja trimmauksesaa, varsinkin kun pensaat alkavat levetä.

Olen kuunnellut mielipiteitä puuhakkeesta ja muusta, mitä käytetään ruusujen ympärillä. Joku kertoi, että varsinkin sateisena kesänä niihin kertyy hometta ja sieniä.  Kokeilin Ilo-ruusulle ja Tove Jansson- ruusulle sepeliä jo pari  vuotta sitten. Ei ruusut ole siitä huonoa tykänneet. Päinvastoin. Ruusut ovat kasvaneet lujaa vauhtia. Sepeli läpäisee vettä sopivasti ja lämmittää maata.

Niinpä tein siltä pohjalta ratkaisun koko rugosa-alueelle, kun sepeliä jäi sopivasti kivijalkaremontin jälkeen. Ei kannata luulla, että se syntyi tuosta vain! Viikon verran työskentelin siinä, kun tuli pakkasyöt ja maa jäätyi. Tuli viikon tauko. Kunnes maa suli jälleen.  Nyt olen rakennellut  tuota tilaa lisää viikon verran, ja tänään se tuli vihdoin valmiiksi.

Esimerkiksi Roselina, joka on jaksanut kukkia koko syksyn, on melkeinpä maanpeittoruusu. Nyt olen toki ottanut nuo kivet jokaisen ruusun juurelta pois. 

Siis olen lapiolla laattoina ottanut nurmikon pois ja täyttänyt niillä pihani kuoppia. Niitä piisaakin!

Sitten olen noukkinut rikkaruohot pois ja tasoittanut maan. Ruskean maanpeittokankaan olen laittanut jopa kaksinkerroin alle ja siihen kipannut sepeliä. 

Sepeliä tarvitsee vielä ajaa vähän lisää. Ehkä ensi keväänä, kun näen miten se talven aikana painuu. Puukepeillä olen vähän suojannut noita tuoksukurjenpolvia. Pensaat näyttävät nyt pieniltä, kun osa lehdistä on jo pudonnut ja noukin jo paleltuneet samettiruusut pois. Myös piparmintun olen leikellut parin ruusun juurelta kuivatettavaksi. 

Sammalsohvan puolella on kukkapenkki, jossa on mukulakasveja ja eri aikaan kukkivia perennoja. Kukkikoon siinä niin kauan kuin ruusuilta saavat tilaa!

Urakan päätteeksi lähdin tanssimaan vanhaa tangoa tanssiklubille! Nyt sitten olen venyttänyt jalkojani, kaulinut säären päällyslihaksia ja ottanut magnesiumia. Selkähän tuo on vähän väsynyt.

Jospa ensi kesänä pääsen rugosien kanssa vähän vähemmällä. Tietenkin minun piti vähän sotkea ruusutilaa istuttamalla sinne tänne valkoakilleijoja ja reunaan tuoksukurjenpolvia, jota kuulemma pitäisi olla joka puutarhassa pitämässä pahimmat ötökät loitolla. 

Aika näyttää miten rugosat valtaavat alan. Jospa sinne piikkiviidakkoon ei juurikaan tarttisi nokkaansa tai kättänsä enää pistää! Uskon, että muori teki hyvin!

Johanna Kurkela, Sun särkyä anna mä en, Marmoritaivas