torstai 2. maaliskuuta 2017

Puiden salattu kieli

Luen kirjaa Puiden salattu kieli, Peter Wohlleben. Olen jo tutustunut siihen, että puut kommunikoivat keskenään. Ja että terve metsä ilman harvennushakkuita kasvaa tasapainossa toisiaan tukien. Toisaalta Peter on hoitanut saksalaisia lehtometsiä, joten tiheä korpimetsä voi olla hänelle tuntemattomampi.


Opin, että puut kommunikoivat juuriensa avulla. Toinen tapa kommunikoida on levittää tiettyä tuoksua, jonka lähipuut ymmärtävät ja osaavat varautua vaaroihin. Puut pystyvät erittämään myös sellaista ainetta, josta kaikki hyönteiset eivät pidä. Puut tukevat ja auttavat toisiaan, myös sairaita tai jopa kuolleita.

Puut ovat eläviä olentoja. 

Sen olen tiennyt. Halata erilaisia puita, tuntuu erilaiselta. Toiset ovat lämpimämpiä kuin toiset. Energia on erilaista. Olen opettanut poikia jo pienestä kunnioittamaan metsää ja puita. Mieheni ymmärsi, että havumetsä ei voi hyvin ilman lehtipuita. Hän opetti minulle metsäasioita kuin vanha intiaanipäällikkö alueellaan. Paljon kuljettiin metsissä pieniä poikia kantaen, toinen selässä, toinen vatsan päällä. Viikonloppukahvit juotiin varmasti jossain nuotion tai puron äärellä.

Toin Lammin metsistä vaahteran alun pihalleni, esikoiselleni kasvamaan ritirinnan. Toisen puun taimen, tammen, sain ystävältäni. Istutin sen noin 25 vuotta sitten. Nyt puut ovat yhtä korkeita. Luulen, että tammi voittaa kasvussa vaahteran. Nuorempi poika, jolle tammen olen omistanut, onkin leveäharteinen ja 10 senttiä vanhempaa veljeään pitempi. 

Siinä nämä puut kilpaa kasvavat pihalla. Hassua se, että ne haaroittuivat molemmat, hyvin poikamaisesti. Kolmannen oksan olen joutunut kaatamaan molemmista. Ne kasvoivat niin voimakkaasti sivulle, että olivat vaarassa halkaista toisenkin haaran. Toivottavasti ne kestävät tuon kaksihaaraisuuden. Sahauskohta on hyvin parantunut. 


Vaahtera

Tammi

Ihailen vaahteran juovikasta kaarnaa.

Tammella on tapana levittää oksiaan hyvin laajalle. Näin se suojelee vierel-
lään olevaa Minette-ruusuakin kesäisin sateelta.
Olen iloinen näiden lehtometsäpuiden kasvuun.

Tämän kaunis levy löytyy minunkin varastostani: Puiden muisto

10 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista tuo puiden keskinäinen viestintä. Komeat puut olet kasvattanut puutarhaasi. Minun pienenä taimena puutarhaan siirtämä vaahtera on miehen mittainen. Pari vuotta sitten siirsin pienen tammen taimen puutarhaani, se on vasta parinkymmenen sentin mittainen. Toivottavasti vuosien saatossa niistä kasvaisi komeat pihapuut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puu ei tosiaankaan kasva hetkessä. Se vie kymmeniä vuosia. Opettaa kyllä kärsivällisyyttä.

      Poista
    2. Puutarhamyytälle iloiset tervehdykset ja vastaanotto lukijan roolissa. Olen iloinen!

      Poista
  2. Nyt kun kirjaa lueskelen aina tuossa päiväkahvin aikaan, olen oppinut, että tuollainen V-haarainen puu ei ole hyvä. Ennen pitkää kun vettä kertyy tuonne haarojen väliin, se alkaa hapertua ja paimmassa tapauksessa haljeta. Nyt en kuitenkaan tässä hädässä ala toista haaraa sahaamaan pois, vaan katson tilannetta. Ainakin vielä ne kestävät tuon kaksihaaraisuuden. Pitäskö alkaa jo terhosta kasvattamaan uutta puuta? Ties vaikka joku kevät löytöisin juurelta pienen taimen alun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi kyllä jättää vaan kummatkin latvat kasvamaan. Uskon, että puu kestää paljon paremmin tuon kaksihaaraisuuden ja mahdollisen veden kertymisen haaraan kuin radikaalin leikkauksen, jossa toinen haaroista leikataan pois.

      Poista
    2. Olet oikeassa. Tutkin tänään noita kahta puutani ja huomasin, että jalka kokonaisuutena haarojen alla on niin paksu ja tukeva, että varmasti kestää kaksihaaraisuutensa. Luotan niiden voimaan!!

      Poista
  3. Hei löysin tänne puutarhablogit-sivulta ja oli pakko heti kommentoida, että luen juuri tuota samaa kirjaa parhaillaan. Todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Täytyy nyt tutustua paremminkin blogiisi-itselläni on pieni (n. 30 erilaista) ruusutarha täällä 1b-vyöhykkeellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa tänne kurkistelemaan, Reetta! Voin kertoa, että ruusut vie mennessään. Onnea sinun ruusutarhaasi. Siinä on jo paljon katselemista ja ihmettelemistä. Noin aloitin viisi vuotta sitten. Tämä on vyöhyke V.

      Poista
  4. Tykkään valtavasti puista! Meillä on useampi vanha puu pihalla. <3 Haluankin alkaa meidän koivikkoa ehostamaan niin, että puut pääsevät siellä paremmin esille ja haluaisin sinne myös muutamia vähän erikoisempiakin lajikkeita. :) Tarkoitus on tehdä siitä puistomaisempi polkuineen ja puiston penkkeineen. Lehmien lypsypuukin kaipaisi kyllä rinnalleen ihan oman kylttinsä kertomaan tarinansa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee se ihmeessä! Lehmien lypsypuu! Täällä on eräs kivi, jossa on kuoppa keskellä. Kun polku ohitti sen paikan lehmiä kuljettaessa, he pysähtyivät siinä juomaan vettä. Puut ovat ystäviä. Sinullekin taitaa tulla sinne pikkuhiljaa oma arboretum, metsäpuutarha. Hieno juttu!

      Poista

Olen iloinen kommenteista!