sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Viimeiset

Ihailen viimeisiä kukkasia tuolla pihamaalla. Minulla ei ole daalioita tai sen tapaisia, jotka olisivat tosi komeita puutarhassa syksyisin. Äidillänikin oli niitä joskus. Niitä hän syksyisin kantoi sisään maljakkoon, koska ne eivät koskaan ehtineet täysin kukkia puutarhassa.

Hyvästelleksäni kaikella kunnioituksella näitä viimeisiä kukkijoitani, otin niistä kuvia.

 
William Baffin kukkisi vaikka kuinka, surku sen puolesta. Samoin Schneekoppe.

 
Malvaruusun kävi kesällä huonosti. Joku söi sen. Mutta kas, se nosti päätään ja kukkisi vielä pitkään. Ihmeellistä, ettei pakkanen ole vielä vienyt krassiani. Nämä kukkijat kestävät pitkään vaasissakin. Krassia pitää olla joka kesä, jopa syötäväksi saakka. Myös kehäkukkaa, harsokukkaa ja sievikkiä (näitä en syö). Ja aina sitä jotakin uutta haluaa kokeilla.

 

Henry Kelsey myös kukkii liian myöhään. Kuulin, että Kanadassa, mistä se on kotoisin, kuten William Baffinkin, on pitkä ja lämmin syksy. Toista kuin täällä. Kehäkukan viereen kylvin kurkkuyrttiä, kun vihdoin sitä löysin siemenhyllyltä. Toivon, että se siementää ja ensi kesänäkin nousee tuota maukasta yrttiä. Siniset kukat ovat tosi hyviä. Kehäkukan olen yleensä kuivannut.


Sievikki  (Englannissa babyeyes) tarttisi lämpöä ja auringonvaloa, jotta se kukkisi runsaammin. Nytkin liian myöhään. Äidilläni oli sitä, siksi minullakin.


Ruusun kyyneliä, koska se ei saa kukoistaa niin kuin haluaisi. Pink Pavement tässä.


Neilikkaruusu on ehkä väärässä paikassa. Kukaan ei huomaa sitä, kun sekin kukkii niin myöhään. Pikku prinssessaiseni.


Tänään pojantyttäreni kanssa kärrättiin tämä sinilintu kuten kaikki muutkin otukset puutarhasta aitan suojiin. Piristäviä ne ovat puutarhassa, jos ne eivät liiaksi pistä silmään. Niiden pitää saada yllättää suojavärinsä kanssa. Vain tuo sinilintu on noin värikäs. Topeliuksen sadusta. Taustalla Suomen tatar, joka meinaa päihittää ruttojuurenkin. Taidan kurittaa sitä vähän esni keväänä.

Pian on syksytyöt tehty, vielä mullata kanadalaiset ruusut ja ostaa lisää peittoa ranskalaisille. Loput hommat, kuten parin kukkapenkin ylösraivaaminen, saa jäädä kevääseen.

3 kommenttia:

  1. Ei mahda mitään, kyllä se syksy on jo tullut. Yhyy! Nättejä kukkia Sinulla kuitenkin vielä. Ihana tuo sinun prinsessasi :) Mukavaa sunnuntaita Sinulle!

    VastaaPoista
  2. Lokakuu alkoi tänään, ei tunnu yhtään siltä. Talvi on jo pienen hyppysen päässä.

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti tulisi pitkä ja lämmin syksy ja paljon vielä kauniita aurinkoisis päiviä. Ruska on täällä kauneimmillaan ja luonto tarjoaa hehkuvaa väriloistoaan vaikka puutarhan kukille olenkin jo sanonut jäähyväiset. Terkuin Katja

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!