Ruusunmarjoja ja ruusukirjoja

Aloittelen kolmannen ruusutarina-kirjasen tekoa. Vielä vain on paljon asiaa ja tarinaa ruusuista. Kanadalaiset ja ranskalaiset odottavat omaa kirjastaan. 

Kun ensimmäisen kirjan ydin oli salaperäisyys, kuten se ilmeni villi- ja löytöruusuissa, toisen kirjan ydin rakkaudessa, sodassa ja rauhassa rugosaruusujen kautta, niin kolmanteen aion liittää ydinasiana sen, kuinka ruusu hoitaa ihmistä sekä henkisesti että fyysisesti. Kirjathan vilisevät tätä kaunista tietoa siellä täällä. Varsinkin Harriet Hjortin kirja Blomstervandringar.

 

Viime viikkoina olen työstänyt ruusujen kiulukoita. Niissähän on mitä arvaamattomin ravinne, oikein SUPERFOOD! Alla morsianruusun tuotto:

Nuo kauniit viininpunaiset kiulukat muuttuvat kyllä tummemmiksi ja kuivatessaan näyttävät melkein mustilta. Altaican todella mustat kiulukat kuivatan myös. Kaikki kiulukat ruusuilla ovat olleet ihmeen isoja ja meheviä tänä syksynä.

Osittain jo kuivia juhannusmorsiamen kiulukoita

Altaican mustia kiulukoita

Tässä olen poiminut Sofia-ruusun kiulukoita, jotka odottavat halkaisemistaan. Samantapaisia olivat Keijunruusunkin kiulukat. Muiden rugosa-ruusun mehevät kiulukat olivat jo ylikypsiä, eli hajosivat sormissa. Kiulukat on syytä poimia silloin, kun ne ovat värikkäitä, mutta vielä kovia.

Onhan tuo sellaista näpräämistä. Mutta televisiota katsellessa leikkaan niistä ylimääräiset roskat pois ja halkaisen ne saksilla. Ne kuivuvat aivan hyvin tuossa pöydällä lämpöpuhaltimen alla, jota on jo syytä pitää päällä muutenkin. Kun ne ovat jonkin verran kuivuneet, on myös siemenet helppo poistaa lusikan terävämmällä kärjellä. Sen jälkeen kuoret voi jättää kuivumaan ihan korpuiksi asti, jolloin ne on helppo jauhaa. Käytän siihen Magic Bulletin vaakatasoterää. Kyllä ne jauhautuvat varmaan hyvällä tehosekoittimellakin. Siilaan vielä siivilän läpi se hienoin jauhe, joten siivilään jää karhea. Sen karhean pistän purkkiin, jota käytän teenä. Ja sen hienon ruusunmarjan voin käyttää ihan mihin vain, vaikka kakku- tai leipätaikinaan. Yleensä käytän sitä smoothiin (käytän nimitystä sörsseli), joka on tärkein päivän ateria minulle. Näin hyödynnän parhaiten kiulukan runsaan C-vitamiinin.

Olen joskus kertonutkin sörsselistäni. Teen sen monipuolisesti niin että saan siitä kaiken mahdollisen ravinnon. Se ei ole koskaan ihan samanlainen, on eri marjoja (aina vähän tyrnimarjoja), mehua ja eri hedelmiä. Mutta yleisesti käytän mukana aina jugurttia tai rahkaa (kalkkia), pakuriteetä, kylmäpuristettua neitsytöljyä, loraus omenaviinietikkaa (kalium yms.) ja viherjauhetta, johon olen sekoittanut tuota ruusunmarjajauhetta ja mm. kuivattua lehtikaalta. Ilman muuta mukana pitää olla proteiinia pähkinöistä, auringonkukan- tai seesaminsiemenistä tai manteleista. Väliin laitan mukaan pellavarouhetta ja makeuttamiseksi hunajaa. Usein laitan mukaan myös kurkkua, kurpitsaa tai tomaattia. Teen aina kerralla kolmen päivän satsin. Sitten ei tarvitse niin tarkkaan ajatella, mitä päivällä söisi, välipalaa (hedelmää, jugurttia ja maissihiutaleita), leipää ja kahvia, ja vasta iltanen lämmintä ruokaa. Tämä on yksinäisen ihmisen syömistä, joka yleensä aamulla nukkuu pitkään. Toki se korppukahvi on hyvää. Ja taidan tehdä tässä vielä viikonlopuksi kurpitsasuklaakakun, koska on vieraitakin tulossa.

Tuosta kiulukasta voi tehdä monenlaista. Netti on täynnä ohjeita marmelaadille ja jos millekin. 

Tässä muutamia sivustoja kiulukan terveellisyydesta ja sen käytöstä:

http://ruoka.ts.fi/jutut/unohdettu-ruusunmarja/

https://puutarha-sanomat.fi/arkistot/13964

http://www.iltalehti.fi/ruoka/2014092618697149_ru.shtml

Nyt on kirjain B:n vuoro musiikissa:

Beyoncé Sandcastle