Joulukalenterin 2. päivä, Anelman ja Unelman nimipäivä, numero 2

Anelma on sellainen nimi, jonka merkitystä ei löydy, ei suomenkielestä eikä muustakaan kielestä. Kukahan tuon nimen onkaan keksinyt?  Nähtävästi se on kääntynyt sanasta Unelma, joka on vanha suomalainen nimi ja merkitsee haavetta. Unelma-nimisiä ihmisiä löytyy vuoteen 2009 mennessä 3593 kappaletta, kaksi miestä. En ole tuntenut ketään, mutta toisena nimenä olen sitä kuullut käytettävän. Mutta kaunista; toinen päivä, numero kaksi on annettu. Ainakin tästä päivästä lähtee kasvamaan joulun ’unelma’ tai kahden Onni-Unelma.

Kakkonen on jakautunut numero. Kahtiajakautuminen. Tulee mieleen ykkösestä yksineuvoinen ja kakkosesta kaksineuvoinen. Monet kasvit, tiedän omenapuunkin ja useat eliöt ovat yksineuvoisia. Yleensä eläimet ja ihminen on kaksineuvoinen.  Kakkonen kuulostaa samalta  kuin pari, puolisot, vanhemmat, vastakkaisuudet…Sinä ja minä. Minä ja toinen.

Netistä löytyy monenlaista tulkintaa numeroista. Varsinkin vastakohdista; plus ja miinus, positiivinen-negatiivinen, aktiivinen-passiivinen. Kahden asian mittelö tai yhteys. Toinen ja toinen kohtaavat. Suhde. Liitto. Riita. Ristiriita. Kaksi suuntaa. 

 Kauneinta kakkosessa on VUOROVAIKUTUS. Siihen liittyy toisen huomioonottaminen, sopeutuminen , diplomatia ja aistiminen. Etsitään, kohdataan, katsellaan, kuunnellaan, kosketaan…erotaan. Vuorovaikutuksesta syntyy mahdottomasti erilaisia verbejä, joita ei löydy kun on yksi.

Kohdataan iloa, mielenkiintoa, uteliaisuutta, mutta myös haavoittuneisuutta, vaikeuksia ja löydetään uusia tuntemuksia toisen kautta.

Kaksi on ihana luku! Jotakin kasvaa, varttuu ja tulee enemmän. On toinen! Elämä laajenee, tulee uudenlaista mielikuvitusta, uudenlaista tilaa, uudenlaisia näkökantoja. Yhtäkkiä on neljä silmää, neljä korvaa, kaksi suuta, kaksikymmentä sormea…kaksi kehoa. Kaksi sydäntä.

Kakkosesta syntyy sana yhdessä. Tulee niin hyvä mieli, kun katselee pikkukissojeni, (jotka ovat kasvamassa koko ajan suuriksi kissoiksi) jotka viihtyvät niin mutkattomasti yhdessä. Kuva näistä kahdesta on niin kaunis. Yhdessä katselemassa suurta maailmaa! Se on paljon suurempi ja samalla turvallisempi, kun sen voi kokea yhdessä.

Vain yhdessä voi elämä laajeta. Jos kuuntelee aina vain itseä, kohtaa vain yhden, toteaa vain yhden näkökannan, yhden tulkinnan, yhden oivalluksen, yhden oikean, yhden väärän jne. Yhdessä toisen kanssa se kaikki tuplaantuu. Ja syntyy paljon ajattelemisen aihetta. Kasvua. Näkökenttä laajenee.

Tällaisia mietteitä joulukuun 2012 tullessa...

Jenni Vartiainen ja Antti Tuisku 'Kahdestaan', kaunista!