Kappadokia (Cappadocia) ei suinkaan ole mikään ruusu, eikä se kuulu ruusutarhaani muuna kuin energian ja ihmettelyn tuottajana. Uskon, että kaikki ovat talven kuluessa jollakin tavalla kurkanneet mitä ja missä se on. Minä itse katsoin dokumentin TV:stä siitä. Pari päivää sen jälkeen eräs Turkissa asunut ystäväni kertoi, että Turkin Kappadokia kannattaa nähdä. Seuraavana päivänä tuli erään lehden välissä edullinen matka sinne. Tartuin haasteeseen, sillä merkit olivat niin elävästi edessäni.
Nyt kun matkan jälkeen kuljen tiirailemassa ruusujeni kuntoa talven jäljiltä, on mukava muistella vielä tätä matkaa, joka sellaisenaan oli minulle itsellenikin suuri yllätys kokonaisuudessaan. Ruusut muuten näyttävät kaikki elonmerkkiä. Kiitos lumipeitteelle!
Pyrin yhtä lyhyesti ja ytimekkäästi kertomaan Kappadokiasta kuin mitä olen kertonut ruusuistanikin (hehheh).
Mitä on Kappadokia?
- Ensinnäkin se on kamalan suuri näytös siitä miten miljoonien vuosien muutokset näkyvät Maan pinnassa, ja miten ihmisen eri ajankohdat ja kulttuurit ovat sitä muovanneet.
Linja-automme nousi Antalyan rannikolta aika pian Taurus-vuoristoon korkeimmillaan yli 1825 metrin korkeuksiin (sekin sola) ennen kuin laskeuduimme pikkuhiljaa Konyan kaupunkia ympäröivälle silminkantamattomalle ylätasangolle, muinaiselle suuren sisämeren pohjalle (nyk. Konyan ja Aksarayn tasangot). Siitä muistona vielä suolajärvi nimeltä Tuz Göly. Alueen itäpuolella sijaitsee noin 200 km x 200 km Kappadokian ihmeellinen alue.
Juuri Taurus-vuoret ovat syynä muinaisina aikoina liikehdinnällään suuren tulivuoriryhmän syntyyn, jotka purkautuessaan sylkivät laavaa n. 200 metrin paksuudelta ympäristöön, joka eroosion myötä on synnyttänyt tämän ihmeellisen Kappadokian satumaailman. Ja tämän purkauksen syyksi katsotaan myös se, että muinainen luonnonhevoskanta siellä tuhoutui. Siitä tosin on aikaa jo 10 miljoonaa vuotta. Anatoliassa tapahtui maailmanhistorian suurin muutos, kertoo matkamuistona ostamani Kappadokia-kirja.
Tätä laavan eri olomuodossa olevaa kiviainesta sitten on muokanneet tuuli ja sää muodostaen ihmeellisia tuffikivimuodostelmia, joita 2000 vuotta sitten alueen asukkaat ovat alkaneet kaivamaan asunnoiksi, kirkoiksi ja maanalaisiksi kaupungeiksi. Näissä kuvissani on kuitenkin koskematonta luontoa vielä.
Siis pohjoisen tytöllä tuli tunne, ettei olla tällä planeetallakaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!