tiistai 21. huhtikuuta 2015

Mitä on Kappadokia? Osa 5: Alkukristittyjen seutua

Noin 2000 vuotta sitten kierteli mm. apostoli Paavali ja Barnabas näitä samoja seutuja Anatoliassa.
Raamatussa Matteuksen kirjassa oli lause: "Ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portitkaan eivät sitä voita." Tämän innoittamana louhittiin ensimmäinen kirkko Antakyan kallioihin. Apostoli Barnabasin johdolla kokoonnuttiin yhteen ja tätä joukkoa alettiin kutsua kristityiksi.

Kappadokiaan muodostui myös alkukristittyjen yksi ensimmäisistä seurakunnista. Aikojen kuluessa sinne rakennettiin luostareita ja kirkkoja. Mm. Göremen ulkoilmamuseo, joka on avattu yleisölle, on täynnä eri henkilöille pyhitettyjä luolakirkkoja kaivettuina nk. "keijukaisten savupiippuihin" kutsuttuihin kivimuodostelmiin. Niitä on tutkinut vuonna1741 tutkija Ranskasta nimeltä Paul Lucas. Jo silloin hän huomasi, että nämä olivat täynnä ihmisten luola-asumuksia. Hän nimitti asumuksia pyramiideiksi ja kirjoitti havainnoistaan raportin joka herätti suurta kiinnostusta aluetta kohtaan. Tämä alue on noin 32 km2. Kirkkoluolissa on kauniita monivärisiä maalauksia kuin kertomuksia ja ovat yhä osittain näkyvillä. 


Kulku näihin luola-asumuksiin ei ollut mitään helppoa tänä päivänä. Niihin johti kapeat porrasmuodostelmat, sisäänkäynti oli hyvin ahdas ja itse kirkot kooltaan aika pieniä. Ja kun ottaa huomioon suuren turistitulvan (pelkästään Suomesta 8 linja-autoa), oli ahdasta kulkea ja katsella. Näissä kirkoissa oli maalauksia mm. seuraavien pyhimysten kunniaksi: Pyhä Basileios Suuri, Gregorios Nyssalainen, Gregorios Nazianzilainen, Pyhä Gregorios Voittaja, Pyhä Barbara. Kirkoilla oli myös hauskoja nimiä; Pimeä kirkko, Tokali-kirkko (kauniita sinisen sävyisiä maalauksia Jeesuksen elämästä), Sandaalikirkko, Omenakirkko, Käärmekirkko (Pyhä Yrjänä taltuttaa lohikäärmeen) jne. jotka olivat pyhitetty erilaisille henkilöille ja tarinoille. Göremessä sijaitsee myös kuuluista munkki- ja nunnaluostarit. Miksiköhän näitä luostareita yhdistää alla oleva käytävä? Luostarin huoneet ovat monikerroksisia. Sisällä ei saanut valokuvat.

Voitte kuitenkin arvata, ettei alkukristityilläkään ollut turvallista elämä näin vilkkaassa paikassa (silkkitie). Näin ollen nuo maanlaiset kaupungit usein olivat myös kristittyjen turva- ja piilopaikkoja. 


Minä yritin kuvata paikkoja ilman ihmisiä. Siksi kiipesin usein sellaiselle paikalle, josta sain näkymää laajemmalle. Tuossa oikealla kuitenkin ne kaksi luostaria. Huomatkaa kuvissa kuinka paljon siellä kukki jo useat kirsikka- (jo kukassa) ja muut hedelmäpuut, joita on istutettuna laajoin mitoin alueella.



Eikä tässä vielä kaikki. Jatkan kuvilla nykyisestä asumisesta näissä luolissa.

Vanhaa kirkkomusiikkia 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen iloinen kommenteista!