Peippoa kuulemassa Sokeritoppakiven äärellä

Olipas mukava päästä vähän kävelyretkelle. Leppuuttaa vaivaista selkää tuolta haravoinnilta ja lapiotyöltä.

Lunta on vielä varjoisilla metsäteillä, vaikka viime öinen lumi oli jo pois sulanutta. Oikealla tämän seudun kuuluisa Sokeritoppakivi.

Lähdettiin naapurin kanssa katselemaan vähän 'mettiä'. Otin kahvitermoksen mukaan ja kanelikorppuja. Oli mukava istua Sokeritoppakiven mökin terassilla ja kuunnella virtaavan puron ääntä, kuunnella naapurin kertomana, miten minkkejä pyydetään ja muuta juttua. 

Sitten heläytti ensimmäinen peipponen kevätterveisensä! Kiitos pikkuiselle! Kyllä ilostuimme siitä.

Olin ottanut mökin avaimen mukaan, jos sinne kurkistaisin. Ja kun tulin kotiin, huomasin, että siihenhän se avain jäi, riippulukkoon. Joten taas saapastelin Sokeritoppakiven ääreen. 

Tuli tuplaretki! Ei se mitään. Liikuntaa se kaikki vain on!

Kuka arvaa, mikä tämä pelotin puun oksassa on?

Olethan katsonut 'Metsän tarinan'?