Mitä on Kappadokia? Osa 6: Mukavaa asumista ja olemista!

Vaikka piha tarvitsee vielä paljon työtä, niin ei sitä vanha jaksa ihan 'tolokuttomasti' siellä ahertaa.

Välillä on mukava istahtaa ja käydä uudestaan läpi kokemuksia tällä ikimuistoisella Kappadokia-matkallani. Joku asiasta kiinnostunut voi vaikka lukea tätä...

Mitä on Kappadokia?

Nyt kun olen kertonut ihmeellisestä vuosisatojen luolarakentamisesta, voin kertoa myös, mihin niitä tänä päivänä käytetään. Yhä vieläkin osa niistä on käytössä tavalla ja toisella. 

Ensinnäkin muinoin jo todettiin, että kyyhkysten uloste on tosi hienoa lannoitetta viljelyalueille. Muutenkin ne ovat mukavia lintuja, jopa kirjekyyhkysinä ovat toimineet. Luolaston yhteyteen rakennettiin niille pesäpaikkoja, oikein kauniisti neliöitä vieri viereen kuin koristuksia, joiksi ensin niitä luulinkin.

Turistit käyvät ihmettelemässä niitä Kyyhkyslaaksossa, jossa niitä on pesimässä runsain mitoin.

Kaupungeissa ja kylissä luola-asumukset ovat usein sulautuneet muuhun rakentamiseen.

Toisekseen ihmiset asuvat niissä yhä. Munkkilaaksossa pääsin vierailemaan yhdessä sellaisessa. Monissa paikoissa luolakodit ovat avoinna turisteille tulla ja  ihmetellä. Kunhan muistaa asettaa muutaman lantin emännän käteen.

Vierailin Marian luolakodissa, jossa etualalla hänen poikansa pitää pientä kahvilaa. Hänen sukunsa on asunut samassa luolastossa jo kolmatta sukupolvea. Ymmärsin, että Mariankin jälkeen poika sen ylläpitoa jatkaa. Tyttäret ovat aviossa läheisessä kylässä. 

Asunto näytti viihtyisältä ja mukavalta. Siinä oli keittiö-osio ja eri huoneita. Sain nähdä myös olohuoneen (jossa oli kaunis parveke ulkona) ja makuuhuoneen. Maria osasi hiukan englanninkieltä ja oli iloinen, kun sai jutella. Hän on aina viihtynyt asua tässä eikä kaipaa muualle. Hän kertoi, että koko seudulla on hyvät energiat. 

Sitten, tietenkin, noita luolastoja ovat hotellit käyttäneet yhdistämällä vanhan ja modernin turistien tarpeiden mukaisiksi. Luolastosta on kyhätty myös suuria ravintolatiloja, jossa on areena myös erilaisille esityksille. Yhdessä tällaisessa katsoimme kansantanssiohjelmaa juhlanillan merkeissä. Toisessa istuimme hartaana ja seurasimme sufilaisten tanssia. Tyypillisessä turkkilaisessa luolakahvilassa (joka toimi myös asuntona) myös vierailimme. 

Jopa autotallina toimi luola aivan mainiosti. 

Valitettavaa oli usein näky, jossa tuo luolan ja modernin yhdistäminen ei aina ollut harmoonisessa muodossa. Ja surkea näky myös tuolla museoalueilla olivat pellistä ja muusta tuulen kestävästä materiaalista kyhätyt rihkamakojut, joita usein oli vieri vieressä. Monet esineet olivat samoja, joita näkee ympäri maailman eri markkinapaikoissa. Ymmärtää voi, että näin kaikki yrittävät jotakin tehdä elantonsa pitimiksi. Mieluummin kuitenkin ostin jotakin turkkilaisilta naisilta, jotka istuivat kadun varsilla ilman kojua ja samalla tekivät käsin koruja ja nukkeja ynnä muuta nättiä. Kaupan päällisiksi sain heiltä iloisen hymyn, joka loisti myös heidän ruskeista silmistään.

Sufilaista meditaatiomusiikkia