Voimakukka!

Nostin nyt viimeiset auringonkukat sisälle vaasiin tuvan lämpöön loistamaan voimaansa. Minusta auringonkukka on sellainen voimaannuttava kasvi jo ihan silmille katsella. Tosin käytän auringonkukansiemeniä yleensä myös aamusörsselissä, jossa menevät maukkaasti aina mukana kaikki maailman hyvät energian antajat, kuten pakuritee, marjat, pähkinät, neitsytöljy, rahka, pihlajamarjarouhe ja paljon muuta ravitsevaa. Kunnon aamupaukku. Valitettavasti täällä auringonkukka ei ehdi koskaan kypsentämään siemeniään.

Linnut yleensä pitävät huolen siitä, että siellä täällä puutarhassa nostaa auringonkukka päätänsä, Tykkään matalasta auringonkukasta, joten sille löytyy aina joku paikka puutarhassa. Luin vasta kotipaikkani lehdestä, että joku oli kerännyt huvimajaansa kaikkea auringonkukkaa kantavan esineen ja olihan iloinen huvimaja.

Siksi haluan ruususurkimusteni ohessa muutaman voimaannuttavan kuvan tähän myös. Nautitaan syksystä! Toivon kaikille lukijoille hyvää syksyä!

 

Music for Brain Power 

Syksyn viimeiset ruusut surullisina!

Olen kehunut sijainnillani, kun tässä on sellainen lämmin suppo metsien ympäröimänä. On se. Mutta se on suppo yhtä hyvin auringon lämmölle kuin myös hallalle. Tämä on kuitenkin vanhaa suopohjaa, osaksi Linnarämettä tuossa Linnakankaan kupeesta, joten pakkanen koskettaa.

Kun on kylmiä öitä, kuten Pohjanmaalla on, ja sade pieksää pilvisellä, ei ruusut eivätkä muutkaan kukkaset tykkää. Auringonkukat, kehäkukat ja krassi, nyt myös samettiruusut ovat hallojen mustaksi koskettamia. Tiedän, että samoilla seuduilla aivan meren rannassa halla ei iske, koska lämmin meriveden pinta auttaa. 

Ei ihme, että täällä kutsutaankin sodan jälkeen karjalaisten rakentamia ja asuttamia tiloja 'kylmiksi tiloiksi', sillä kun maaseutua yritettiin asuttaa, usein tarjottiin paikkoja alavilta mailta, joissa halla vieraili viljelysmaillakin. Tyhjiksi tällaiset paikat sitten pikkuhiljaa ovatkin jääneet. Pohjanmaallakin on tällaisia mustin ja surullisin ikkunoin tuijottavia taloja siellä täällä. 

Vaikka ruusut eivät ole arkoja tällaisille hallaöille, niiden kukinta kuitenkin tyrehtyy. Aurinko ei ole paljoakaan näyttäytynyt sen yhden syyskuun alkuviikon jälkeen. 

Kesän muistolle vielä muutama ruusukuva! 

Vanha Anna-Liisa (Bella Pointevine) kukki harvakseltaan koko kesän pakkasiin asti.

Eräs uusimmista ruusuista Nyweldt White puski oikein innolla nuppuja joka oksan päähän ja sitä nyt seurasin innolla. Ehtiikö? Jaksaako? Halusin niin kovasti nähdä sen suuren yksinkertaisen kukan.

Nupulla

   

Nuppu aukeamassa. Vielä, vielä vähäsen! Teki mieli sanoa jopa, että " Työnnä, työnnä!" Ei jaksanut. Vaillinaiseksi jäi tuo suuri kukka, kun tuli sade ja pieksi.

Samoin purki kauneuttaan vielä Pappilan Neitokin, jota joskus on valkeaksi hansaksi sanottu. Odottelin. Tulihan sieltä yksi, kaksi, kolme kukkaa sieltä täältä. Mutta voi kuinka hauras on ruusunlehti! Näin siinäkin kävi. Hetken herkkyys ja sitten nuupahdus. Kuin silkkimekko olisi kastunut.

Pink Pavement myös sinnitteli nuppujensa kanssa, mutta näin siinä kävi. Surullista!

Toki on sitten niitä, mitkä eivät sadetta pelkää. Kuten remontoiva Teresan ruusu ja pitkään kukkiva John Davies. Samoin Rosalina. Suurkiitos heille!

Cumulus (Anki Lindqvist) ja Syyslaulu

Suloinen nukkeruusu yllätti!

Nukkeruusu "Rosa nitida" (= kiiltävä) on Pohjois-Amerikan villiruusu. Hyvin mielestäni suomennettu nukkeruusuksi (kuten Ruotsissakin), sillä pensas on suhteellisen pieni ja matalahko, sopii hyvin johonkin puutarhan kulmaan muiden eteen. Pensaan lehdet jo ovat kauniin herkät, kiiltävät ja teräväkulmaiset ja syksyn tullen ne punastuvat ihastuttavasti. Tietenkin pitää varoa, ettei jyllää kovin maata sen juurella, sillä se lähtee leviämään aika herkästi. Surutta minä kierrän ruohonleikkurilla sen ympäristön. 

Alkukesällä

Syyskuun alussa

Sisukas pieni ruusu!

Rakas ruusu se tämäkin on, sillä naapuritalon tytär toi sen minulle omasta puutarhastaan taimena mieheni muistolle. Kaunis ajatus! Olen antanut pensaalle Kanadan kansallisuuden opastetaulussani. 

Nyt ovat kanadalaiset ruusut muutenkin esillä kovasti. Kanadahan sijaitsee samoilla leveyspiireillä maapallolla Suomen kanssa ja omaa suhtkoht samanlaisen sääolosuhteet.  Kanadassa on myös kovasti panostettu jalostukseen. Uskoisin, että sitkeää pientä nitida-ruusua on käytetty hyvinkin monen ruusun kanta-äitinä. Ainakin Dart's Defender eli keijunruusu on risteytetty juuri Rosa nitidasta ja kurttulehtiruususta ja saatu kaunis ja talvenkestävä ruusu, mikä minullakin on.

Suomen ruususeura on myös peräänkuuluttanut ruusunkasvattajia kanadalaisten ruusujen koeviljelykseen, josta itsekin kiinnostuin. Minullahan on vain köynnösruusu John Davies. Uusimmassa ruusukirjassa Rosor i Norr Leif Blomqvist esittelee monta upeaa Kanadan ruusua. Ja tänään kun kävin eräässä taimitarhassa, tapasin ruusuihmisen, joka kovasti kehui kanadalaista ruusua Hope of humality, kuinka se kukkii uutterasti koko kesän, täällä  vyöhykkeellä V.

Mutta se YLLÄTYS, minkä tämä nukkeruusu minulle järjesti. Kuten olen edellä kertonut, villiruusut kukkivat hyvin huonosti tänä kesänä. Tämäkin pieni ei tehnyt kuin pari kukkaa, suloisia kuin nuken naama. Mutta NYT, syyskuussa, se innostui. Melkein joka oksan päässä on runsas 'viuhka' nuppuja. Harmi vain, kun melkein sitä mukaan, kun pensas avaa nuppunsa, sade sen turmelee. Käyn pensasta tervehtimässä ja ihailemassa joka päivä, sillä se on hyvin kaunis lehtiruskan kanssa. Odottelen kovasti myös niitä herkkiä pieniä kiulukoita, mitä ruusu pyörittelee.

Just Dance Kids 2014 - Hickory Dickory Dock 

Miten syntyy hyvä lomareissu?

Uskon, että olin ansainnut irtiottoni arjesta, pienen lomareissun, jonka ystäväni minulle järjesti. Olen ollut aika ahkera kesän ja tehnyt mielestäni hyvää palvelutyötä.

Miten syntyy hyvä lomareissu? En juttele nyt järjestelyistä, joita on puolin ja toisin, enkä taustoista, vaan pienistä väläyksistä siitä.

1. Auringosta, kauniista maisemista ja taide-elämyksistä.

2. Liikunnasta ja hiestä.

3. Ystävän lämpimästä kädestä ja muidenkin halauksista.

4. Aivan jonninjoutavasta ajanvietosta, kuten Rummikuppi-pelistä  ja mielen räjäyttävästä Mandala-värityskirjasta.

5. Pienistä harmeista, unohduksista ja kommervenkeistä.

6. Elämyksistä. Tässä kolme seikkaa, jossa pala nousi kurkkuun, selkäkarvat pystyyn ja kyyneleet silmiin.

    - Yksi oli, kun eksyimme pyöräillessämme Sotkamon  ja Vimpelin ratkaisevaan otteluun ja Vimpeli voitti. Pidin sille peukkuja. Ja voi sitä katsomoriemua siinä osiossa. Nyt luin, että Sotkamo samperi nappasi taas voiton loppupelissä.

   - Toinen oli, kun kuuntelin pääministeri Juha Sipilän puheen ( Otin sen talteen sivulleni alla olevassa linkissä.) Tosin en ole seurannut kauheasti politiikkaa, enkä siitä paljoa ymmärrä. Mutta puheesta sain sen ymmärryksen, että hän oli tehnyt sitä monta päivää miettien sana sanalta ja puntaroiden, miten saisi jotain perille. Luotan hänen sanomaansa, vaikka se ei olisikaan paras ratkaisu.

    - Kolmas elämys oli kajaanilaisessa viinibaarissa. Eniten kosketti Minna-siskoni (Minna & Eiliset) yhtyeen ja Minnan itsensä sovittama laulu 'Lapinäidin kehtolaulu', johon sovitukseen hän oli panostanut Lapin äidin rukouksen pelosta ja toivosta, Hui kun se oli upea! Paras sovitus siitä mitä koskaan olen kuullut! Jatka siskoni noin!

7. Ikävästä jo kotiin! Siellä oli vastassa hyvin voivat kissani Majuri ja Ruusa ja monta kukkayllätystä. Mm. tämä Paimion harisonruusu oli aukaissut ihanuutensa vielä kerran.

Pääministeri Juha Sipilän puhe. Uskon että se tullaan muistamaan historiassa. Ainakin sitä kommenteoidaan jälleen ja jälleen.

Ruusut kesässä 2015; tarhakurtturuusut eli rugosalaji

Nyt tulee viimeinen ryhmä kesän ja samalla ruusujeni inventaariosta. Kurtturuusut vuorossa! Nehän monet ovat nyt vasta kukkimassa.

Olen suurimmasta osasta kurtturuusupensaista rakentanut ihan oman kivipolun ympäröimän alueen sammalsohvan eteen, jota nyt olen muokkaamassa. Otan nurmikon ja kivet pensaiden ympäriltä pois, laitan tuplaten maastokangasta ja sepeliä päälle. Sepeli lämmittää eikä tee hometta, olen huomannut. Esim. Ilo-ruusun ympärillä on sepeliä ja se on toiminut hyvin. Minulla kun sattuu olemaan sitä sepeliä. En halua aluetta pelkästään ruusuille. Aion istuttaa johonkin väliin valkoakilleijaa, ehkä ruusumalvaa ja mäkimeiramia tekemällä maastokankaaseen reikiä. Uskon että ne ovat piristämässä ruusualuetta.

Tosin istutin keväällä pari kurttua muualle. Katri Vala, joka teki kaksi kaunista violetinpunaista kukkaa, istutin vanhan kukkapenkin paikalle. Siitä haluan päästä eroon pikkuhiljaa. Siis kukkapenkistä. Katri Valan juurelle kylvin vähän tillin siemeniä. Hyvin se on voimistunut nyt siellä tillien keskellä, jotka jo olenkin leikannut pakasteeseen.

Toinen sellainen on hollantilainen Nyweldt, jonka istutin saunapihalle, kun siellä on muutakin valkoista. Se ei ole vielä kukkinut, mutta kasvattanut vahvoja varsia nuppuineen. Odottelen innolla niiden avautumista, jotta voisin kuvata sitä. Sen kukka on suuri, valkoinen ja yksinkertainen.

Kirovskin kurtturuusun Adelen istutin myös tänä kesänä ja ihastuin noihin pohjoisen ruusuihin. Toivon, että löydän niitä lajeja enemmän. Se kukki heti istutuksen jälkeen, mutta nyt on puskemassa uusia varsia ensi vuotta varten.

 

Sitten onkin iso joukko kurtturuusuja, joita istutin jo viime vuonna tuohon ryhmäänsä. Wasagaming, kanadalainen muistaakseni, erottuu kukinnallaan muista kurtuista violetilla sävyllään ja hyvin kerrottuna. Se ehti tehdä tänä kesänä vain muutaman kukan, nekin sateen hakkaamana.

Kävin pari kesää sitten Pattijoen entisen kunnantoimiston roskaläjässä erään virkanaisen johdattelemana ja summamutikassa nostin sieltä muutaman juurakon autooni. Sitten olenkin jännittyneenä seurannut mitä niistä nousee. Tämä yksilö on ainakin Hansa, luulen. Eräs toinenkin on, joten istutin sen tänään toisen viereen. Kurttutarhassa taitaa olla mukana pari yksinkertaista kurtturuusua, jotka siirrän vielä toiseen paikkaan. 

Sitten viime vuoden istutettuihin vielä. Vasemmalla Hansa, oikealle Pink Pavement, joka yritti tehdä paljonkin suuria kukkiaan, mutta kuten kuvasta näkyy, sade ne turmelee heti.

 

Monte Casino on kasvanut vähän kivuliaasti. Luulen, että viime kesänä se kärsi kuivuudesta ja nyt märkyydestä. En ole vielä nähnyt sen kukkivan. Toinen samanmoinen siinä vieressä on Moje Hammarberg. Nyt se on kuitenkin täynnä nuppuja, mutta tuskin ehtii kukkia. Kolmas kärsinyt ja melkein kuollut, on oululainen löytöruusu Karjasillan kulkuri, joka kuitenkin nosti päätänsä juurakosta kesemmällä, nyt täynnä nuppuja. Samoin toinen löytöruusu Pappilan neito on täynnä nuppuja. Martta, löytöruusu sekin, kukki keskikesällä, nyt vain kasvattaa uusia varsia. Neljäs löytöruusu raahelainen Sofia on vähän kukkinut keskikesällä, nyt tekee uusia varsia. Sillä on hassu tapa käpristää lehdet kun ilta koittaa. Varjelee itseään kylmältä kai.

Liettualainen Ritausma on monen lempiruusu ja hyvin kysytty taimitarhoilla. Hyvin on minulla kasvanut ja tekee sarjoissa suorastaan kukkia koko kesän. Arvata voi, kuinka tuon silkkimäisen ihanuuden käy, kun sataa. Usein pensas on täynnä ruskehtavia röpelöitä, joita ei kauniiksi voi sanoa.

Maanmyötäinen, matala ruusupensas Rosalina, jonka istutin yläkulmaan,  on innostunut kasvamaan ja on kauniin rehevä. Kukkia se on luonut koko kesä, vähän silloin tällöin. Tosin nyt sen uudetkin oksat ovat täynnä nuppuja. Ehtiikö, ehtiikö?

Saksalainen Schneekoppe (lumikuppi) on nyt täynnä nuppuja, jotka eivät pidä nekään sateesta. Oksat ovat vielä näin hennot, joten kukka taipuu alaspäin. Jospa se siitä vielä vahvistuisi.

Näin käyttäytyvät kurtturuusut täällä näin pohjoisessa. Hyvin kuitenkin selviävät, mutta työntävätkö nuppujaan liian myöhään?

Muistinko kaikki? Yksi ruusu luetaan myös kuuluvaksi kurtturuusuihin, ainakin se on osa sitä jalostussukua, nimittäin Teresan ruusu. Se on ihana! Sehän työntää kukkia melkein koko kesän. Tosin se on vielä aika pieni ja hentonen, mutta nytkin viisi nuppua odottaa lämmintä ja aurinkoa.

Olen tehnyt kovan urakan ruusuinventaarioni kanssa. Montakohan lajia yhteensä löysin? 77 eri lajia taisi löytyä. Aika hyvä ruusutarhan aluksi! Toinen juttu on sitten se, kuinka ne varttuvat ja kukkivat!

Tule syyskuu, Eila Pellinenkin laulaa syksyn ruusuista!

Ruusut kesässä 2015; modernit ruusut ja muut

Tuon sanonnan modernit eli nykyajan ruusut otin uusimmasta ruusukirjasta Rosor i norr , Leif Blomqvist. Siihen hän liittää ruusut, jotka ovat risteytetty vuoden 1950 jälkeen. Tällaisia ruusuja löytyy paljon Kanadasta ja Saksasta, mutta myös Suomessa ruusuja on jalostettu ja pyritty saadaan talven kestoisia, tautien estoisia ja kauniita kukkijoita. Suomessa Pirjo Rautio, Peter Joy ja Pirkko Kahila mm. ovat tehneet tässä monivuotista työtä. Niitä on ilo kokeilla myös omassa puutarhassa. Marveille-ruusu (Pirjo Rautio) on tilauksessa Oulujoen taimistolta. Ruusujen kasvattaminenhan kestää vuosia myyntikuntoon. 

Niissä täytyy usein huomioida niille ominaiset vaatimukset ja höystö. Siitä en tiedä, sillä olen tähän asti hoitanut kaikkia vähän samalla tavalla. Tänä kesänä tosin olen huomannut, jotkut tykkäsivät huonoa liiasta sateesta, mutta sitten myös kahden viikon sateettomuudesta. Varsinkin pieniä pensaita , joiden juuret eivät vielä ole syvälle päässeet, on syytä pitää silmällä, etteivät pääse kuivumaan. 

Melkeinpä suurin ilo tänä kesänä on ollut juuri Ilo-niminen ruusupensas (Joy&Kahila). Uudessa tuessaan se on kivunnut korkeutta ja kukkinut runsaasti huolimatta vattukärsäkkään vierailuista. Eikä se ole pahastunut sateestakaan. Vielä syksymmälläkin se on kuin 'iskenyt silmää' yllätetyillä kukillaan.

 

Toinen tällainen kukkiva 'moderni' pensas on ollut Sointu (Pirjo Rautio), jolla on vähän samantapainen sisar Sävel. Sointu on  vasta 2-vuotias, selvisi talven yli hyvin, mutta on kukkinut hyvin epätasaisesti. Sade on pieksänyt sitä välillä. Tosin voisi sanoa, että se on koko kesän kukkija, ainakin tänä kesänä, sillä vieläkin se työntää nuppusarjoja. Sävelen istutin vasta tänä keväänä. Se ei ole ehtinyt kukkia ja on  vähän muutenkin huonossa kunnossa. Olen siitä huolissani, mutta ensi kevät näyttää mihin se pystyy. Sointu tekee vaaleanpunaisen ja valkoisen vivahteisia kukkasarjoja ja sillä on hyvin herkkä pieni kukka (alla). Nyt syksyllä se on kasvanut aika paljon korkeutta, joten mietin sillekin jonkinlaista tukea, jotta se tulisi esiin muiden kurttulehtiruusujen (johon tämäkin luetaan kuuluvaksi) ryhmästä.

Ensimmäistä kertaa minua ilahdutti myös köynnösruusu Pohjantähti kunnolla tänä kesänä. Seinällä räystään alla turvassa siihen eivät vaikuttaneet sateetkaan. Vasten punamultamaalattua liiterin seinää se kukki tosi upeasti viereisen kärhön (White Swan) jälkeen. Se on työntänyt myös paljon uusia versoja, joita minun pitää tukea nyt ennen talven tuloa.

 

Jussi-ruusuni (John Davies) pärjäsi hyvin talven yli villapeitollaan, mutta ei ole päässyt kasvuvauhdissa lisäämään korkeutta ainakaan tänä kesänä. Tosin se kukki kauniisti ja ilahdutti kahvila-asiakkaita aitan terassilla suurilla kukillaan. Huomaan, että se kaipaa kompostimultaa lisää ja kunnon syksylannoituksen. Samoin vierellä kasvava vaaleanpunainen Neilikkaruusu (oikealla). Senkin Suomalainen ruusukirja liittää kuuluvaksi tarhakurtturuusuihin.

 

Kolmas köynnösruusuihin kuuluva ystäväni, eteläisten puutarhojen opintomatkaltani poimima Lawinia, on selvinnyt jo toisen talven täällä pohjoisessa ja on kukkinutkin paljon, vaikka ei mitään köynnösruusulle ominaista korkeutta olekaan kasvanut. Sen kukat ovat ruusutarhani isoimmat, yli 10 senttiä leveitä ja kestävätkin useita päiviä kauniina. Sen pieni taimi tekee vielä kolme kukkaa seitsemän muun lisäksi, jos vain sää sallii. Tosin siirsin sen nyt lämpimämpään paikkaan talon seinustalle Flammentanzin lähelle (paikka näkyvissä 'Kesän suururakka on tehty"-sivulla). Se voi tosin loukkaantua siirrosta ja jättää nyt kukkimatta. Kuten teki Peace-ruusukin, jonka ruukusta siihen siirsin. Sekin kantoi vielä kahta paksua nuppua, jotka nyt muutosta vähän lopahtivat. Peace-ruusu on pysynyt hengissä nyt kolmatta kesää, Siirsin sen maasta ruukkuun, missä se on saanut rauhassa kukkia. Välillä olen kantanut sen sateelta suojaan. Toivotan näille upeille ilmestyksille onnea uuteen paikkaan!

 

Viime kesänä kaivoin vanhoja jo melkein menehtyneitä juurakoita maasta irti ja vähän kuin viskasin ne erääseen joutomaahan. Sieltä löytyi sitten yllätyksenä keväällä kasvaneita ruusunversoja, joita laitoin ruukkuun ja komeasti ovat kukkineet. Jopa pieni Fairy näytti elonmerkkejä. Siirsin sen uuteen paikkaan ja siellä se on kehittänyt pieniä nuppujaan. En tiedä ehtiikö se kukkaan, mutta liikuttavaa on nähdä arkojenkin ruusujen sinnittelevän elämästään. 

Malaika tarkoitti muistaakseni 'enkelini', jonka Harry Belafonte ja Miriam Makeba tässä laulaa

Ruusut kesässä 2015; ranskanruusut, kartanoruusu, neidonruusu ja kirkonruusu

Tuollaiset jaloimmat pensasruusut, ihme ja kumma, jopa näyttivät pitävän tästä sateisesta kesästä.

Tuo jako eri ruusuryhmiin on vähän erilainen eri kirjoissa, mutta poimin tämän jakoni Suomen Ruusukirjasta.

Näin pohjoiseen niitä monia ei suositellakaan. Mutta sitkeitäkin löytyy, kuten Splenders, valamonruusu (ranskanruusu). Jokainen puutarhuri on täälläkin ylistänyt tämän ruusun kukkimista. Se onkin suorastaan pursuillut. Sadekaan ei ole vaikuttanut auenneisiin kukkiin. Ne vain taivuttavat suloisesti päänsä alas kohta taas loistaakseen. Ehkä niiden avautuminen osui kuitenkin jo vähän aurinkoisempaan aikaan. Näilläkin ruusuille kukinnan edellytyksenä on kuitenkin edelliskesän hyvä uusien versojen kasvu. Ja viime kesähän oli kasvulle lämmin. Miten liene, mutta kärsäkäs ei oikein suosinut tätä ruusua. 

Samoin Olkkala (ranskanruusuihin laskettuna sekin) oli kasvattanut jo mukavasti uusia versoja. Sen  kukinta kestää aika pitkään.

Apteekkarinruusun istutin viime kesänä, jolloin se vähän kukki, nyt tuskin ollenkaan, mutta uskon, että se tykkää paikastaan kahvila-aitan seunustalla ja mielestäni on kasvanut jo vähän liikaakin pituutta. Sehän peittää pian näkyvyyden aitan ikkunasta. Korkeudeksi mainittiin vain puolitoista metriä. Nyt se kipuaa jo kahteen metriin. Se on tämän kesän tepposia. Odotan innolla sen kukintaa ensi kesänä. Ostin nyt syyskesästä tämän serkkunsakin kirjoapteekkarinruusu Mundin, joka odottaa paikkaansa tuosta serkkunsa vierestä. Siinä odottelen erään kurttulehden kukintaa. Onko se yksinkertainen tai hansaruusu, jonka sitten osaan siirtää sille kuuluvalle paikalle. Siihen istutan sitten Mundin.

 

Onni-ruusu, joka lasketaan osin kuuluvaksi kartanoruusuihin, pohjoisen ainoa sellainen, on myös kukkinut hyvin, tosin ei niin paljon kuin edelliskesänä. Mutta nytkin on kasvattanut paljon uusia versoja. Taitaa koittaa se aika, että minun pitää karsia vanhoja oksia jo pois. Muuten se ei mahdu pian tupaansa. Tämä kuva on otettu tuonne kahden metrin ylittävään osioon.

Kirkonruusu Ruustinna (Sanna) oli täynnä nuppuja, mutta kärsi märkyydestä. Jotenkin sen kukat ovat ehkä aina vähän rähjääntyneen näköisiä. Mutta kauniita siinäkin.

Minette eli Mustialan ruusu kukkikin sitten aurinkoiseen aikaan. Sitä suojasi tammen oksat rankimmilta sateilta, joten se loi pitkään silmäniloa elokuussa. Siis ruusut ovat aivan mahtavia kasveja siinä, että eri lajit kukkivat niin eri aikaan. Keväästä syksyyn on aina joku niistä kukassa.

Toivotan näille hyvää syksyä ja talven kestoa!

Música Secret Garden Violin y Piano full HD