Tuollaiset jaloimmat pensasruusut, ihme ja kumma, jopa näyttivät pitävän tästä sateisesta kesästä.
Tuo jako eri ruusuryhmiin on vähän erilainen eri kirjoissa, mutta poimin tämän jakoni Suomen Ruusukirjasta.
Näin pohjoiseen niitä monia ei suositellakaan. Mutta sitkeitäkin löytyy, kuten Splenders, valamonruusu (ranskanruusu). Jokainen puutarhuri on täälläkin ylistänyt tämän ruusun kukkimista. Se onkin suorastaan pursuillut. Sadekaan ei ole vaikuttanut auenneisiin kukkiin. Ne vain taivuttavat suloisesti päänsä alas kohta taas loistaakseen. Ehkä niiden avautuminen osui kuitenkin jo vähän aurinkoisempaan aikaan. Näilläkin ruusuille kukinnan edellytyksenä on kuitenkin edelliskesän hyvä uusien versojen kasvu. Ja viime kesähän oli kasvulle lämmin. Miten liene, mutta kärsäkäs ei oikein suosinut tätä ruusua.
Samoin Olkkala (ranskanruusuihin laskettuna sekin) oli kasvattanut jo mukavasti uusia versoja. Sen kukinta kestää aika pitkään.
Apteekkarinruusun istutin viime kesänä, jolloin se vähän kukki, nyt tuskin ollenkaan, mutta uskon, että se tykkää paikastaan kahvila-aitan seunustalla ja mielestäni on kasvanut jo vähän liikaakin pituutta. Sehän peittää pian näkyvyyden aitan ikkunasta. Korkeudeksi mainittiin vain puolitoista metriä. Nyt se kipuaa jo kahteen metriin. Se on tämän kesän tepposia. Odotan innolla sen kukintaa ensi kesänä. Ostin nyt syyskesästä tämän serkkunsakin kirjoapteekkarinruusu Mundin, joka odottaa paikkaansa tuosta serkkunsa vierestä. Siinä odottelen erään kurttulehden kukintaa. Onko se yksinkertainen tai hansaruusu, jonka sitten osaan siirtää sille kuuluvalle paikalle. Siihen istutan sitten Mundin.
Onni-ruusu, joka lasketaan osin kuuluvaksi kartanoruusuihin, pohjoisen ainoa sellainen, on myös kukkinut hyvin, tosin ei niin paljon kuin edelliskesänä. Mutta nytkin on kasvattanut paljon uusia versoja. Taitaa koittaa se aika, että minun pitää karsia vanhoja oksia jo pois. Muuten se ei mahdu pian tupaansa. Tämä kuva on otettu tuonne kahden metrin ylittävään osioon.
Kirkonruusu Ruustinna (Sanna) oli täynnä nuppuja, mutta kärsi märkyydestä. Jotenkin sen kukat ovat ehkä aina vähän rähjääntyneen näköisiä. Mutta kauniita siinäkin.
Minette eli Mustialan ruusu kukkikin sitten aurinkoiseen aikaan. Sitä suojasi tammen oksat rankimmilta sateilta, joten se loi pitkään silmäniloa elokuussa. Siis ruusut ovat aivan mahtavia kasveja siinä, että eri lajit kukkivat niin eri aikaan. Keväästä syksyyn on aina joku niistä kukassa.
Toivotan näille hyvää syksyä ja talven kestoa!
Valamonruusu kukki tosiaan tänä kesänä hienosti. Sen honkkeli kasvutapa ei ehkä ole sieltä kauneimmasta päästä, mutta kukinnan runsaus oli kyllä hurmaavaa. Sen sijaan Mundi ei minulla kukkinut tänä kesänä laisinkaan. Mahtaako kukkia ensi kesänäkään, kun siirsin sen aurinkoisempaan paikkaan. Mundissa pidän kovasti sen kukkien kaksivärisyydestä. Se on kuin karamelli.
VastaaPoistaNiin on, sellainen. Minulla täällä vähän epävarma kasvaja, mutta haluan yrittää. Apteekkarinruusunkin väitetään olevan III vyöhykkeen ruusu, mutta tämä ruusu mistä sain juuriverson, on kasvanut vuosia tuossa viereisessä kylässä.
Poista