tiistai 10. marraskuuta 2015

Kanadalaisten ruusujen kasvatuskoe 1

Hourupäisenä ruusuista hullaantuneena innostuin tällaiseenkin kokeiluun. Varasin pari kanadalaista pensasruusua ja kolme köynnösruusua Oulujoen taimistolta ensi kevääksi. Siis olen mukana kanadalaisten ruusujen kasvukokeessa eli siitä miten ne selviävät eri puolella Suomea.

Kun luin ohjeita, joita oli kyllä pitkästi, huomasin ensi töikseni, että olisi parasta jo nyt raivata alue näille ruusuille, jotta maa vettyisi ja lannoitus tasaantuisi.

Onneksi maa on vielä sulana, joten sinne vain töihin. Ja sopivan paikan löysinkin.

Kesäkahvilani ikkunasta on näkynyt tällainen näkymä, ei erityisen ruusuinen tai hemaiseva.


Tosin nyt ikkunan edessä olevan apteekkarinruusu on kasvanut sellaista pituutta, että voi ensi kesänä peittää jopa näkyvyyden. Tuo 'lantakasa' tuolla on vanha puuläjä, jossa pohjalla on lahoa lautaa ja leppäpuuta, päällä kerros lehtiä ja muuta kompostoitavaa. Luonnon kohopenkki! Nyt se oli jo kompostoitunut siinä määrin, että kurpitsat komeilivat sen kupeessa. Hikihatussa niitä sain leikellä ja säilöä. Ensi kesänä siihen on tarkoitus laittaa kurkkua.

Mutta nyt aion istuttaa siihen eteen kanadalaisia ruusuja. Muokkasin tämän näköisen alueen.


Sen kaivaminen on vasta alullaan. Olen siirtänyt nurmipaakut muualle ja täyttänyt niillä pihalla olevia kuoppia. Yhtä ruusua varten pitäisi tehdä tilaa 50x50x50 cm. Siis aika syvälle pitäisi kaivaa.

Tuo pelto, jo 1700-luvulta nimellä Linnapelto, on vanhaa saarenrantaa hiesuineen (meri ajanut rantaan lietettään) ja savineen. Sitä on siis viljelty iät ajat ja vielä nytkin naapuri siitä saa ohraa ja milloin mitäkin.  Kun vieressä on kaivettu ojaa, näkee hyvin, että noin 30-40 cm on hyvää multamaata, sitten tulee siniharmaa savi. Olen ymmärtänyt, että kun tuohon maahan tekee pienistä kivistä syvemmälle perustaa ja lisää tuhkaa, turvetta, hiekkaa ja jotain muutakin (murennan jopa kananmunan kuoret sinne ja joskus käytän vanhaa muurahaisenpesän pohjaa, jos löydän). Ruusut ovat kasvaneet, tosin jotkut hitaammin, jotkut nopeammin. Yleensä lasken, että kun esiin tulee vahvoja ruusunvarsia ylös, on juuret saavuttaneet ravinteikkaan savimaan. Nyt kyselen, jos jostakin naapurista saisin vanhaa hevosenlantaa. Onkohan jo liikaa ravinteita?

Nyt kaivoin ja löysin tällaista maata, ei niinkään savista. Syvällä näkyy myös hiekkaa.





Tuo kulmamuoto johtuu siitä, että minulla on vielä heinäseipäitä tallella varastossa. Niistä aion muotoilla tuohon kulmaan säleikön, jossa (toivon ainakin) pari köynnösruusua saisi kasvaa. Toivon, että säleikkö antaa osaltaan lämpöä niille. Noihin päihin sitten istutan pensasruusuja, toiseen korkeampaa ja toiseen matalampaa. Siten minulla olisi pieni kanadalainen ruusutarha. Taidan siirtää siihen kanadalaisen rugosankin, Wasagaming.

Jos vaikka tuohon kulmaan sopisi sellainen pieni tuoli.

Verrokkina toimisi sopivasti John Davies, joka minulla on jo yhden talven säilynyt, mutta jota olen peitteellä peittänyt. Nyt se on ollut vielä ihan paljaana. Olen  vain ravinnut sitä ja lisännyt päälle kompostimultaa.


Erittäin kaunis tulkinta Elämää Juoksuhaudoissa - Pohjois-Amerikkalainen (juuret Suomesta E-Pohjanmaalta) DIANE JÄRVI


4 kommenttia:

  1. Hieno idea laittaa kasvupaikka kevään istuttamista varten valmiiksi. Kunpa olisikin tuollainen paikka, johon vielä mahtuisi uusia ruusupensaita. Mielenkiinnolla odotan ensi kesän postauksiasi uusista kasvustoista.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Aina on mahdollisuus oppia asioita. Kahvilavieraat ja maailmalla kulkeissanikin olen saanut monenlaista tietoa, vaikka en aina ole tarpeeksi kiinnostunut, miten on istutettu ja miten ruokittu ruusuja.

    Tänään kuitenkin siirsin tuota jo puhdasta multaa penkin viereen. Luulen, että syvyys on hyvä, koska penkistä kuitenkin tulee kohopenkki.

    Kokeilin sitäkin vihjettä, että jos kuoppaan kaataa ämpärin vetta ja jos se liukenee minuutissa maahan, on hyvä. No eihän se ihan sitä tehnyt. Tuo hiesukin on aika tiukkaa. Peltoa ei ole käytetty ainakaan kymmeneen vuoteen. Se on ollut kesannolla ja pelikenttänä.

    Nyt kuitenkin kannoin sepeliä siihen yhden kottikärryllisen ja ison kärryllisen liiteristä liiterinpohjaa, johon sekoitin rikotut kananmunat ja vähän yleislannoitetta (maa on hapan). Kyselin jo kyläläisiltä hevosen lantaa ja käyn autolla hakemassa vähän hiekkaa siihen. Eiköhän ala olla. Keväällä sitten sekoitan siihen vielä turvemultaa.

    Nuo reunat aion istuttaa tuoksukurjenpolvella. Opin Bulgariassa, että sitä pitää aina olla puutarhassa. Kai se suojaa tuholaisilta. Ainakin siellä oli jaloruusujen vieressä sitä kohopenkissä. Ja sekin on niin ihanan tuoksuvaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt ihan kokonaisia kananmunia, vaan ne kuoret, jotka olen säilönyt.

      Poista
  3. Olipa kiva, että laitoit linkin tähän postaukseen - en ollut tätä ennen lukenutkaan. Kovan urakan teit! Minä jyrsin koko pintakerroksenkin maahan, joten turppaita ja juuria riittää. Ehkä maksan tästä vielä kovaa hintaa, mutta yritän mustalla muovilla kuolettaa rikkojen juuret. Katotaan onnistunko :D

    VastaaPoista