lauantai 7. marraskuuta 2015

Tarina Raahen Seminaarin ruususta

Laitanpa samaan syssyyn myös tarinani Raahen Seminaarin ruususta. Se on aika omakohtainen, siis hyvin tosi. Seminaarin ruusuhan voitti tämän syksyn väritys-kauneuskilpailun. Näitä kilpailuja pidän ruusuilla ihan leikkimielellä. Toivottavasti ne eivät ota tätä liian vakavasti. 

Siis tämä kaunotar, pimpinellaruusuihin kuuluva! Sen kukka vivahtelee pikkuisen vaaleanpunaisena ja on pienempi kuin serkkunsa Linnanmäki ja Kiiminki.



Ja vieressä se syysväritys. Huomaa myös violetinpunainen varrenväritys! Tästä ruususta ei olla vielä ihan selvillä, onko se sama kuin Altaica.

Minusta niitä on vähän vaikea vertailla, kun toinen on jo ollut minulla useita  vuosia ja kasvaa varjoisemmassa paikassa kuin tämä seminaarin ruusu.

Tässä se tositarina vähän tyyliteltynä.

Seminaarinruusun tarina

Olipa kerran pieni tyttö, joka halusi tietää maailman kaikkien kasvien ja lintujen nimet. Jos oma äiti ei tiennyt, kulki tyttö oppaan luo ja kysyi häneltä. Opas tiesi.

Kerran tämä opas kysyi tytöltä, miksi hän haluaisi isona tulla. Tyttö katseli kaunista vihreää opastaan ja vastasi: - Minäkin haluan isona tulla oppaaksi. - Silloin sinun pitää ymmärtää elämää paljon ja pyrkiä Raahen Seminaariin, sanoi vihreä opas.

Pieni tyttö ei mielestään tarpeeksi oppinut elämää eikä pyrkinyt Raahen seminaariin. Ei sittenkään, kun tyttö tapasi vaaleanpunaisen oppaan, joka kertoi hänelle: - Tule pyrkimään Raahen Seminaariin. Minä opetan sinulle maalaustaidetta, niin saat taitoa tarpeeksi.

Tyttö oli iloinen ja opiskeli maalaustaidetta. Mutta ei hän vieläkään ollut mielestään tarpeeksi hyvä pyrkimään Raahen Seminaariin.

Eräs toinen, harmaa opas, kertoi hänelle näin: - Tule niin minä opetan sinulle matematiikkaa niin että pääset pyrkimään Raahen Seminaariin.

Tyttö opetteli matematiikkaa, mutta ei mielestään oppinut sitä ollenkaan tarpeeksi pyrkiäkseen Raahen Seminaariin.

Tyttö tapasi vaaleansinisisen oppaan, joka sanoi: - Tule niin minä opetan sinulle tanssia. Vaikka Raahen Seminaarissa ei tarvitse osata tanssia, niin se antaa sinulle varmuutta pyrkiä Raahen Seminaariin.

Tyttö opetteli tanssimaan, mutta ei hän vieläkään mielestään ollut tarpeeksi itsevarma pyrkimään Raahen Seminaariin.

Niin menivät vuodet ja kävi niin, että tuo suuri opaskoulu, Raahen Seminaari lopetettiin. Tyttö suri sitä vähän, mutta ajatteli, että ei se ollut häntä varten hänen elämässään.

Kunnes tyttö tapasi jälleen oppaan, ruskean, joka kertoi hänelle näin: - Olet tarpeeksi oppinut nyt monenlaista muuta elämää. Tule oppaaksi koululleni.

Tyttö kulki monta koulua oppaana, mutta ei ollut vieläkään mielestään ollut tarpeeksi hyvä toimimaan oppaana. Viimein hän tapasi keltaisen oppaan, joka ohjasi hänet suureen, suureen opaskouluun Jyväskylässä asti.

Sieltä tyttö löysi varmuuden toimia oppaana ja teki sitä tointa vanhuuteensa saakka.

Kerran hän tapasi ruusunpunaisen oppaan, joka oli kasvattanut ruusuja pihallaan monet vuodet. - Saat tämän ruusun omalle pihamaallesi. Tämä ruusu on Raahen Seminaarin puutarhassa kasvanut ruusu.

Tyttö otti ilonkyynelin vastaan ruusun, joka oli kasvanut siellä, missä hänen olisi pitänyt oppaaksi kasvaa, mutta ei tehnyt sitä koska ei luottanut itseensä. Rakkaus ruusuihin antoi nyt toisenlaista luottamusta, ja niinpä tuo ruusu muistona kasvaa nyt tytön pihamaalla ja muistuttaa, että elämän kouluun menee joskus kauan aikaa ennen kuin syntyy luottamus olla itse oppaana tässä elämässä.

- - - - -

Tämä ruusun elämän alku oli ihan yhtä vaikea kuin minulla oppaaksi/opettajaksi opiskelu, mutta lempein sanoin kun sitä olen kohdellut ja holhonnut, se viime kesänä voimistui. Se ei kuitenkaan vielä kukkinut. Sain kuulla tuolta ruusunpunaiselta oppaaltani, että ruusu on ehkä alunperin kulkeutunut seminaarin puistoon 1800-luvun lopulla Haapaveden puutarha- ja emäntäkoulusta. Kukka on väriltään valkoinen, ehkä keskeltä pikkuisen vaaleanpunainen. Siis kuuluu kuitenkin pimpinellaruusuihin.s. 

Ps. Olen kirjoittanut Ruusutarinakirjaani tämän tarinan edellistalvena. Tänä kesänä ruusu kukki jo, ja siitä tuo valokuva tuolla ylhäällä. Pyrin toteuttamaan tuon kirjani painoasuun ensi kesäksi.



4 kommenttia:

  1. Ihana tarina - ja kaunis ruusu :)

    VastaaPoista
  2. Olipas mukava tarina. Ja ruusu on niin kaunis! Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  3. Kiitos huomiostanne! Se jotenkin aina piristää mieltä. Minun läheiseni tai sukulaiseni eivät lue yleensä blogeja. Eivät edes minun, eivät jaksa ruusuista lukea. Tuo Pihakuiskaaja on lumoava nimi, jotenkin ymmärrän sen hengen. Mukavaa viikkoa teille myös. Vielä voi jotakin tehdä puutarhassa. Itse olen raivaamassa tilaa kanadanruusuille.

    VastaaPoista
  4. Taitaapa olla ruusu samasta seminaarista kuin neljännesvuosisata sitten kuollut äitini. Lienevätkö tavanneet... mukava ajatus. Ja mukava tarina.
    mk

    VastaaPoista