Hyvä ei ole aina kaunista!

Uskoisin, että aika moni jättää ostamatta tuoreita silakoita saatikka sitten ahvenia sen  vuoksi, kun ne ovat niin rumaa perkata. Aika moni voi jättää huonekasvitkin pois ja sijoittaa silkkikukkia sen sijaan. Huonekasvitkin roskittavat ja ovat ikäviä hoitaa. Jotkut voivat kieltää vieraita tai lapsia (ja varsinkin miehen) työskentelmästä keittiöstä, kun he jättävät niin rumaa jälkeä. Ja eläimet ne vasta! Tuovat käpälissään kuraa ja roskia, jättävät kauhean määrän karvoja kaikkialle, särkevät ja sotkivat.

Ja kuinka hyvää on tuore, vasta perkattu silakka paistettuna! Ja kuinka paljon hyvää tekevät elävät kasvit huoneissa, jopa puhdistavat ilmaa! Innoissaan lapset ovat kokatessaan. Ja kuinka ihania kavereita ovat eläimet! En puhu tässä nyt allergioista.

Sama voi tapahtua puutarhassakin. Huomaan usein, että puutarhureilla on kamala kiirus harata kaikki lehdet, nyppiä kaikkia roskat penkeistä ja katkoa vanhat kukkavarret pois. Että olisi siistiä ja nättiä jo keväälläkin. Ehkä säästän itseänikin tässä, mutta en haravoi kaikkia roskia, koska keväällä se on niin mukavaa hommaa. Se peittoaa vähän nurmikkoakin ja sen kasvua. Monet rikkaruohotkin ovat yksivuotisia, jos sitten eivät ehtineet siementää. Joten niidenkin poisto olisi aikaisemmin suotavaa. 

Eräs ystävä auttoi minua noissa risukoissa ja leikkasi kaikki tuoksuvadelmankin oksat maan tasalle. Vadelma on kaksi-vuotinen, joten täytyy tunnistaa uudet oksat. Keväällä siis parempi tehdä sekin homma.

En myöskään katko kaikkia varsia pois. Ensinnäkin olen oppinut, että pitkä- ja paksuvartiset kasvit, kuten ritarinkukat ja lubiinit kärsivät, jos katkaistun varren sisään menee vettä, pahimmassa tapauksessa juuretkin lahoavat pois. Siksi yleensä kaadan ne vinosti nurin ja annan vanhojen oksien suojata juuristoa, mikä keväällä voi olla suotavaakin. Samoin monet muut kukanvarret suojaavat maavarsiaan. Sipulikukilla on sitten ihan omat sääntönsä. Ja tiedän, että syreeni tykkää, kun katkoo vanhat kukat pois. Näin jopa jotkut ruusutkin. Enkä usko, että ruusun juuriakaan vahingoittaa sen pudonneet lehdet. Höystöähän se kaikki on.

Olenkohan oikeassa?

Siis kestän syksyn roistikot pihallani. Joissakin kukissa on tarpeellisia siemeniä myös linnuille ja jotkut kasvithan ovat ihan kauniita talventörröttäjiä huuruissaan.

Samoin on kompostikasojen kanssa. Onhan ne rumia, ainakin avonaisina, kuten minulla tuo kurpitsapenkki. Toinen onkin sitten piilossa sammalsohvan sisässä, heh! Poika jo huomautti maapallokompostista ja laudoista tehdyssä, että ne pitäs saada piiloon. Oikeassa on, mutta ei niitä mihinkään nurkan taakse voi viedä, kun ne tarvitsevat juuri sen lämpimän auringonpaisteen. Ja eihän ne yleensä haise, jos ei juuri ole vienyt jotain tuoksahtavaa sinne.

Toinen juttu on sitten sellainen joutomaa tai keskeneräinen nurkka, johon en ole ehtinyt koskea. Minullahan on niitä montakin. Yksi nurkka on kellarin nurkka, joka on täynnä betonimöhkäleitä ja joita on aina johonkin tarvittu. Yksi nurkka on aidaspuiksi tarkoitettuja haapoja täynnä. Ja tämä alla oleva nurkka on sellainen hoitamaton, mutta vanhan mehevän maan sisältämä nurkkaus, jonne olen äkkiseltään istuttanut taimia, joille en ole löytänyt vielä oikeaa paikkaa. Siellä on monenlaista kukkaa, pensasta ja ruusuakin odottamassa sitä parempaa sijoitusta, kuten turvapaikanhakijat ikään. Nimeänkin sen vastaanottokeskukseksi. Sekin juolaineen ja epätasaisuuksineen rumentamassa maisemaa tässä liiterin päässä! Mutta aikanaan ehkä sekin siistiytyy. 

Tai  voihan elämässä käydä niinkin, että tulee jotakin, ettei kukaan ole enää hoitamassa pihaa. Kasvit jäävät silloin kilpailemaan elinpaikastaan. Ei siinäkään itkut auta!

 Siis kaikella rumallakin on oma tärkeä tarkoituksensa. Samoin kun on vintillä aivan oma paikkansa. Joku päivä jokin siellä tuiki tarpeen johonkin arvaamattomaan  juttuun.

Tuo Diane Järvi on kyllä niin herkkä-ääninen laulaja, että laitan tähän hänen laulamanaan 

Satumaan!  Ja jotta kaikki ei olisi ihan rumaa, niin ojennan Dianelle suomalaisen pihan ruusun!

Se kaatopaikalta löytynyt kaunis Arnonruusu!