perjantai 20. marraskuuta 2015

Kiviä puutarhassa

Varmasti jokaisen puutarhassa on joku hyvinkin rakas kivi, erikoinen kivi tai sellainen, jonka päälle mennään istumaan ja ihmettelemään maailman menoa.

No arvaahan Metsätontun. Olen varmaan aina kerännyt kiviä. Aina kulkeissani silmät ovat kulkeneet polkujen reunuksia, ojien reunuksia pitkin. Ja jopa autolla ajaessa on täytynyt välillä pysähtyä, kun on nähnyt jonkun kauniin kiven. Joka maasta niitä on kulkeutunut tupaan taskun tai matkalaukun pohjalla. Ja joka metsäreissulta on joku kivi tullut mukanani joko repun pohjalla tai kainalossa.

Näinhän on syntynyt ruusupolkunikin puutarhaani.



Mutta paljon muitakin kunniakkaita kiviä on ihan oman pihamaan maasta noussut! Kuten nämä, joiden päällä istuu kesäisin nyt Matti Lepistön veistämä pöllö, joka nyt on laitettu talviteloille aittaan, kaiken varalta, ettei karkuun lähde. Pesä on kuitenkin jäänyt odottamaan ensi kesän hautomista.




Tämä kivi nostettiin Paskarämeelle menevän metsätien ojasta. Se on maadutuskivi. Huomaa nuoli alaspäin. Se kertoo, että voima on maassa.


Tämä kivi on todellinen maamuna, löytyi samoiten tuon metsätien varrelta. Naapurin isäntä kerran metsässä kulkiessa kaappasi sen traktroin kauhaan. Mikä lahja!




Tämä kivi kaivettiin esiin navetan edestä. Ruohonleikkuri vihlaisi aina kipeästi siinä ajaessa. Tämä kivi muistuttaa hyvän ystävän voimanponnistuksesta, kun sitä kieritettiin sille sopivaan paikkaan. Siinä on kesäisin aina jokin kaunis kukkaruukku.



Joku minulla muinoin kertoi, että jos haluat pitää puutarhasi 'pahoilta' turvassa, laita kolme kiveä päällekkäin puutarhaasi ympäröimään. Tein sen. Tässä yksi kulma! Ja kas kummaa? Orbihan siinä yläpuolella lentelee. Olisikohan se puutarhakeijua yöpukeissa tai enkeli? Tai vain vesipisara?




Tässä on Paskarämeeltä kaivettu voimakivi, sillä se muistuttaa miehen fallosta. On kuulemma oikea tonttukivi! Vieressä sitten muunnos naisellisesta voimasta.

Siis kivet ovat todella ihania!!




4 kommenttia:

  1. Upeita kiviä, tunnustaudun mukaan tuohon kivikansaan. Enää en tosin jaksa isoja kiviä kannella, mutta pienet muuttaa usein meille.

    VastaaPoista
  2. Aivan ihania kiviä! Sekä tarinat mistä ovat peräisin. Minäkin olen heikkona kiviin. Samoin niitä on rantautunut ulkomailta asti sekä sisälle että ulos.

    VastaaPoista
  3. Onpa sinulla monenlaisia ja hyvin ilmeikkäitä kiviä. Meillä kivet ovat vähissä, mutta sitäkin kaivatumpia.

    VastaaPoista
  4. Onko Suomessa paikkoja, jossa kivet ovat vähissäkin?! Ihmettelen tuota Betweenin huokaisua. Uskon kyllä, että nykyään löytyy kivikansaa. Omalla kylälläkin niitä on pilvin pimein. Ennen ihailtiin jotain muuta. Nyt käydään ihailemassa jopa kiviä, kivikasoja ja kaikkea alttarista pitäen, mitä niistä on tehty.

    VastaaPoista