Olen oppinut...

... että ruusu voi olla elämää suurempi symboli. Sitä elämää suurempi, minkä minä ymmärrän elämäksi.

Se on symboli rakkaudelle ja huomiolle toista kohtaan

Se laajentaa maailmankatsomusta ja ihmiselämän ymmärrystä oman historiansa kautta .

Se symboloi sotaa ja rauhaa, ihmisen unelmia ja tuskaa, peittää totuuksia ja on salamyhkäinen.

Se antaa hohdollaan valoa, lämpöä ja uskoa elämän voimaan ja mystiikkaan.

Se kuvaa myös naisellisuutta ja sitä naisen syvintä, mitä mies aina kaipaa.

Se kuvastaa avoimuutta ja rehellisyyttä kuin myös  intohimoa ja petosta.

Se on haavoittuvan herkkä ympäristön vaikutteille ja tunteille, ja se haavoittaa yhtä lailla ympäristöä ja ihmistä piikeillään ja odotuksillaan.

Se on myös ylpeä, liehakoiva ja pöyhkeä. Jos katsot sitä, näet osan itseäsi sen peilistä.

Se ei unohdu mistään siitä, missä sitä on käytetty hyväksi, käytetty koruna, käytetty rakkauden tai omistavuuden symbolina, vallan ja kunnian merkkinä tai syvimmän tuskan muistona. Se ei unohda ihmistä, kuten ei ihminen unohda sitä ja sen kautta kokemaansa.

Ruusu on symboli elämälle ja kuolemalle ja tuon puoleiselle, jonne saatamme toista ruusujen kera.

Kunnioitettu!

Hildegard von Bingen - Music and Visions