sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Marraskuun retki mummun kanssa metsässä

Aurinko paistoi. Sen kahden tai kolmen tunnin ajan, kun se kurkistelee, täytyy tehdä ulkona jotakin. 

Lähdimme 'ruusunnuppuni' kanssa metsäretkelle. Kerroin, että nyt tutustutaan jäkälään. Viimeksi metsässä tutkittiin eri sammaleita, joita keräsimme ukin haudalle.
- Mitä jäkälä on? 
- Se on kuule se joulupukin poron suurin herkku. Ei kaikki jäkälä, mutta katsotaan löydetäänkö se maukkain.

Puita on aina hyvä halata. Ja sen koivun rungolta löysimme ensimmäisen jäkälän; sormipaisukarveen.
Kerron heti tässä, että enhän minä suinkaan kaikkia jäkäliä tunne, kuten en tätäkään, mutta nytpäs kaivoin nettikuvien tiedoista nimiä.

 

Ja aivan lähistöltä löytyi tätä kirkkaan keltaista jäkälää; haavankeltajäkälä.
Kuusen oksilta löytyi harmaaröyhelö.  Tämä on niin hauska nimi, että täytyy painaa mieleen.


 
Kun tulimme syvemmäs metsään, löytyi sitten se mistä Petteri Punakuono pitää. Harmaaporonjäkälä ja palleroporonjäkälä. Pallojäkäläksi sen itse nimesin, kun en muistanut tuota 'palleroa'. Kyllä se onkin kosteana pörhöisen pyöreä ja pehmeä. Sitä tunnusteltiin, haisteltiin ja pikkutyttö jopa painoi poskensa siihen. - Se kutitti.






Kiven päältä löytyi sitten tuo satukirjoista tuttu karvejäkälä pyöreine kehineen. Tosin olisin halunnut näyttää pienelle tutkijalle myös torvijäkälää ja ruskeaa hirvenjäkälää, mutta niitä ei nyt sattunut silmiemme eteen. Eikä tässä kaikki jäkälä. Netistä löysin nyt niitä kymmenittäin. Naava kuuluu niihin myös. Mahtanee se olla jäkälätutkijalle melkein samanmoinen maailma kuin minulla ruusut. Mielenkiintoista!


Metsätiellä oli suuria lammikoita. Niissähän makaa metsä nurinpäin. Sitä katseltiin ihmeissään. Rapakko näytti yhtäkkiä valtavan syvältä. Niin syvältä, että tyttö katsoi parhaaksi kiertää se kunnolla.


Laskevan auringon viime säteet näkyivät edessämme ja siellä mummula. Tyttö otti huikean loppukirin juosten ja sinne häipyen. Mummu talsi hitaammin kameran kanssa perässä.


Iina Kangasharju ja Lintu

2 kommenttia:

  1. Luonnossa kulkeminen lasten kanssa on mukavaa. Näkee itsekin maailman vähän eri vinkkelistä.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen retki teillä on ollut. Kyllä lastenlasten kanssa on mukavaa!

    VastaaPoista