Pojantyttärellä Malenalla oli pitkään hauskaa lorikoida kylpyhuoneen vanhassa ammeessa saunomisen yhteydessä.
Nyt hän on pian 6 vuotta ja ilot ovat vähän muuttuneet. Saunomme usein yhdessä. Juttelemme lauteilla, valitsemme löylytuoksun ja nautiskelemme. Etupäässä nauraa ulvomme ja kikattelemme.
Löysin erään siivouksen yhteydessä ulkohuoneesta laatikon, jossa oli poikien vanhoja vesileluja. Olin varma, etteivät ne olleet kestäneet talven pakkasia, mutta ne eivät olleet moksiskaan. Ehkä muovilaatu olikin vähän parempaa luokkaa. Toinen niistä on vikisevä koira, toinen piipittelevä kala. Pari livertävää lintuakin löysin, niitä, joita turistirannoilla myydään.
Koira osoittautui tosi hauskaksi saunakaveriksi. Kun sen painaa lyttyyn ja työntää vesivatiin, se pikkuhiljaa imee itseensä vettä, pullistuu ja poksahtaa äärimmilleen. Arvata voi, jos vesi sattuu olemaan kylmää, ja saan sen kumikoiralta valtavan rupsun kanssa niskaani. Mitä enemmän kirkaisen, sitä enemmän pikkuneiti nauraa. Välillä tosin koira saa rupsutella kiukaallekin sitä vettä.
Kala täyttyy samoin vedellä, mutta sen suihku on hienojakoisempaa pihinää, mutta riemun silläkin saa esiin. Hauskaa riittää molemmin puolin.
Välillä täytämme linnut vedellä, laitamme silmät kiinni ja kuvittelemme olevamme kuumana kesäpäivänä metsässä, missä linnut laulavat. Kilpaa meidän linnut laulavat mitä kauniimmin ja kyllä nautimme.
Kerromme siinä istuessamme mukavia juttuja ja välillä pistämme lauluksi. Malena laulaa kaikki muistamansa laulut ja minä läpytän käsiä vesivadissa, niin että vesi loiskuu ympäriinsä.
Kyllä siinä hiki tulee ja myöhemmin iltatoimien jälkeen ihana syvä uni.
Viimeisimmäksi löysin tämän vanhan Jukka-lelun junan. Se on kyllä niin kaunis, että voi olla vaikka lattiakoristeena!
Yhtä kuumaa voi olla joskus estraadillakin miljoonien ihmisten edessä. Tyttö joka sulkeutui aivan kotiinsa. Nyt tässä! Musiikki on iso voimavara!
Ihania nuo vanhat lelut, meilläkin ollut "ruiskivia" eläimiä.
VastaaPoistaterkuin Tia
Mun lapsilla on samanlaiset harrastukset mummulasa. Sauna on tietysti ihan mahdottoman kova sana, meillä ku ei ole omaa.
VastaaPoistaNiinpä. Olen tavattoman iloinen, että voin pitää tätä vanhaa taloa omien lasten tulla ja varsinkin tämän pojantyttären, jolle mummula paikkana on jo kauhean tärkeä. Yritän opettaa hänelle kaupunkilapsena myös luonnon rikkautta. Hän ihastelee täällä hiljaisuutta ja sitä kun naapurien ovet ovat auki eikä lukossa. En itsekään osaisi asua jossain kerrostalossa. Ainakaan vielä. Joskus varmaan joudun, kun en jaksa näitä töitä enää tehdä.
Poista