- Oranssi!

Oranssi on minun värini! Minulla on kesäisin päällä paljonkin oranssia. Huushollissani on oranssin ja okran väristä tyynyä, mattoa ja kaikkea mihin tarvitaan lämmintä väriä.  Oranssi väri vahvistaa ja antaa voimaa. Jo puupintakin on oranssille vivahtavaa. Siihen kaikkeen sopii tummanvihreää ja jopa se sininen. Ei sentään siten, kuin joissakin vanhoissa tuvissa näkee vieläkin; keittiön kaapit oranssilla maalilla, jopa vanhat tuolit ja penkit. Sekin oli joskus muotia. Ehkä kaivattiin jotain lämmintä...

Joskus minua yököttää, kun joku harrastaa täysin esim. ruskeaa tummissa väreissä. Se melkein syö sisäänsä. Se alkaa painaa. Siihen tarvittaisiin piristävää sinistä, edes matossa tai jossain, edes lasinen kirkkaan sininen jokin. Vastaväriä. Liika lämmin on pahasta, liika kylmä yksin on kamalaa myös. Mutta en tosiaankaan ole mikään sisustaja! Puhun värien tunteskaaloista.

Oranssin värisiä perennakuvia en montaa löytänyt. Vain pari liljan kuvaa. Tuttuja varmaan kaikille, vanhan ajan keisarinkruunu ja toinen syksymmällä kukkiva, ruskopäivänlilja. Tulppaanitkin ovat kaikki melkein kellaisen sävyisiä.

Siperian unikko kukkii myös oranssina, mutta eipä osunut kuvia esiin. 

Kesäkukissa onkin sitten oranssia pilvin pimein. Tuo samettiruusu on minulla jokakesäinen ilmiö, joten se näyttää melkein perennalta. Laitan niitä vähän joka puolelle, varsinkin uusien ruusupensaitten juurille. Niiden haju pitää tietyt madot ja hyönteiset loitolla. Samoin tekee kehäkukka. Molemmat muuten syötäviä kasveja. Samoin krassi. Ostin nytkin oranssinvärisiä matalia auringonkukan siemeniä. 

Tuntuu niin rehevältä, kun syyskesästä valtaavat nuo lämpimät oranssin vivahteiset kukkaloistot, kun kylmä usein jo karsii iltoisin. Pakkasyöt ovat sitten toinen huoli. Juuri kaikki nuo luettelemani kesäkukat kun ovat hallanarkoja. Usein niitä peittelen syksyisin. Krassin menehtyminen on jotenkin talven tuloa jo!

Oranssi tai okra musiikki kuuluu romanimusiikkiin!

Barcelona Gipsy Klezmer Orchestra - Djelem Djelem