keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Väriterapiahaaste kaikille lukijoilleni - vaaleanpunainen

Vaaleanpunainen yhdistetään aina unelmiin. Nyt on unelmana kevät. Kaunis, aurinkoinen kevät, jolloin tuoksuva sade vain välillä kastelisi maata sopivasti. Ja kasvit silmuineen nostaisivat innokkaasti päätänsä joka puolella. Ja ihminen. Kuin parahin puutarhuri siellä hiljaa vaeltamassa, kokemassa sitä kaikilla aisteillaan!

Vaaleanpunainen on pikkutytön väri, leikkisä ja hyvään luottavainen. Vaaleanpunainen väri puutarhassa luo omaa pehmeyttään. Ihmismielenkin se pehmittää. 

Harrastan vaatteissa paljon vanhanajan vaaleanpunaista. Se rauhoittaa. Muuten en sitä huusholliympäristössäni paljoa näe. Kissan nenänpää ja anturat. Ne herkistävät aina. 

Perennoita valitessa tulee eteen se ongelma, että mitkä ovat aniliininpunaisia tai lilalle vivahteisia, mitkä todella vaaleanpunaisia. Kokeilen kuitenkin kuinka onnistun valinnoissani. Hauskaa oli selata vanhoja puutarhakuvia!

Pioni, en muista lajia

Vaaleanpunainen esikko. Sitä yritän levittää enemmän.

Tuoksuvadelma suurine puskineen tahtoo liiakaakin valloittaa, mutta on söpö.

Jaloangervo, jonka sain naapurilta, on ihana harso ruusupensaiden välissä.

Tämä laji pelargoniaa on hyvin talvehtinut ja on herkkä väriltään.

 
Vaaleanpunainen karhunkierto innostuu joskus aivan kauheasti. Lupiini tässä värissä ihana!

Tähtiputki on suorastaan hopealle hohtava, mutta laitoin sen tähän väriin.

Vaaleanpunainen mansikka pitäisi laittaa omaan amppeliinsa ja höystää hyvin.

Ruusumalva on herkkä ja kaunis isona puskana. Siis vaaleanpunainen
myskimalvakin on, mutta en nyt löytänyt kuvaa.
Huomatkaa, että ruusuja olisi kyllä riittänyt, mutta kerran näinkin. On mukava huomata, että onhan minulla perennoitakin. Ja varmasti enemmänkin, mutta näitä kuvia nyt löysin. Voi ihme, että ne ovat kauniita kukkia!

Tässä vähän mystistä vaaleanpunaista niin väreissä kuin sävelessäkin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti