keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Väriterapiahaaste kaikille lukijoilleni - valkoinen





Ajattelin kerrankin valkoista. Kun tuo talvikaan ei kovin valkoinen ole ollut. Ylhäällä puhtaan valkoinen akilleija, joka tekee metrin korkuisia pystyjä pensaita. Se on risteytynyt jaloakilleijan ja eräältä vanhalta rauniolta löytämäni valkoisen akilleijan kanssa. Puutarhani keijukaiset!

Onhan kodissanikin jotakin valkoista. Takan ja hellan tiilet olen maalannut valkoisiksi. Ovet. Keittiöjakkaran. Pakastin, jääkaappi, kaapisto...jotakin. Muutama enkeli. Massapaperista tehty yksisarvinen uunin päällä. 

Kun menin ripille, äiti ompeli minulle beigen rippileningin, jotta sitä voisi käyttää muutenkin. Muilla oli valkoinen. Häissänikään en pitänyt ihan valkoista. Se oli merimiesmäinen jakkupuku, jossa kauluksessa ja taskussa oli tumman sinistä. Toppi alla oli vähän haalistuneen valkoinen. Ompelin sen ystäväni halushameen helmasta. Kansallispuvun pusero ja essu piti aina esiintyessä olla vitivalkoinen ja se tärkättiin perunajauhoilla. Jotenkin en viihdy valkoisissa lakanoissa.

Siinäpä valkoista. Nyt puhdistan itseäni menneen talven lumista tuoden esiin sellaiset valkoiset perennat, joita harvoin olen esitellyt. Minulla kun on aina mielessä ja silmissä ruusut. Nyt ei ruusuja ollenkaan. Siis kyllä minulla on perennojakin.

Esimerkiksi tykkään angervoista. Tavallinen valkoinen jaloangervo. Sitten viime kesänä kukki jopa valeangervo ja kilpiangervo. Töyhtöangervo on komeana keskellä kesää ja morsiusangervo on tekemässä aitaa metsätien varressa. Upea luomus. Sekä on minulla pieni koivuangervokin.

Morsiusangervo eli spireija
Jaloangervo

Valeangervo 

Kilpiangervon ensimmäinen kukka. Se kasvoi pituutta.
Koivuangervo
Töyhtöangervo

Minulla on myös valkoisia puita tuomen ja pihlajan lisäksi. Kaksi pilvikirsikkaa, joista nyt en löytänyt kuvia. Omenapuita ja pieni alku intiaanipuuta eli tuomipihlaja. Se on odottanut vielä kukkimista. Ehkä ensi kesänä.

Punakaneli omenapuu
Valkoinen syreeni, pieni vielä sekin

Sitten on krookuksia ihan valkoisia ja pienikukkainen lilja, jota en tunnista ja josta nyt en löytänyt kuvaa. Ihastuin kun myskimalva yhtäkkiä kantoikin valkoisia kukkia. Jalolubiini tekee joskus jopa 12 eri sävyistä kukkaa. Joukosta löytyy aina valkoinenkin.

 
Tämän kiven juurella kukkii morsianleinikki, tosin kuvassa ei komeimmillaan. On kaunis!




Liiterin seinällä kiipeilee kilvan kärhö nimeltä 'White Swan' yhdessä pohjantähtiruusun kanssa.
Ja onhan minulla valkoinen jääkarhu etupihalla kuin suuri vartija.

Olipa mukava muistella viime kesää. En varmaankaan muistanut kaikkia valkoisia mitä minulla on. Mutta on noitakin kerääntynyt.

Joutsenlaulu ja Kake Randelin

2 kommenttia:

  1. Valkoinen on loistava väri, korosteväri, puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain! Sekä valkoinen siellä korostuu, että kaikki muut. Se on hengittävin väri puutarhassa. Jotkut keräävät vain valkoista, valkoinen puutarha. Minäkin olen haaveillut valkoisesta kammarista puutarhassani, mutta ei enää toteudu. Ehkä terassin kukat voisivat joskus olla vain valkoisia.

      Poista